Mutta onnea ei Pohjois-Koreassa takaa edes yläluokkaan kuuluminen. Ihmisen elämä ei ole hänen omissa käsissään, vaan on mentävä minne määrätään. Niinpä nuori Kim Hyun Hee erotettiin perheestään, koska hänet oli valittu tärkeään ja huippusalaiseen tehtävään, agentiksi. Agenteiksi määrätyt kävivät läpi sekä fyysisesti että henkisesti rankan koulutuksen ja asuivat eristetyssä paikassa, josta he eivät saaneet ilman lupaa lähteä käymään missään. Kim Hyun Hee ei tainnut vuosien varrella nähdä perhettään montakaan kertaa.
Hän oli kuitenkin koko elämänsä ajan kestäneen aivopesun tuloksena vain ylpeä mahdollisuudestaan tehdä jotain suurta isänmaansa hyväksi, vaikka se sitten tarkoittaisi, että joutuu tappamaan. Eroa perheestään hän tietysti suri ja karkasi jopa kerran salaa heitä tapaamaan, vaikka tiesi, että kiinnijäämisestä seuraisi erottaminen puolueesta ja joutuminen pakkotyöleirille loppuiäkseen.
Koulutukseen kuului myös Kiinassa asumista ja kiinan kielen opiskelua. Myös japania ja japanilaista kulttuuria Kim Hyun Hee opiskeli, koska maailmalla hänen oli tarkoitus esiintyä japanilaisena turistina. Agenttina Kim Hyun Hee pääsikin matkustelemaan monissa Aasian ja Euroopan maissa. Samalla hän yllättyi nähdessään, että kaikkialla ihmiset olivat rikkaampia kuin Pohjois-Koreassa, vaikka hänelle oli koko elämänsä ajan opetettu, mikä onni oli syntyä Pohjois-Koreaan, sillä muualla eletään suuressa kurjuudessa.
Lopulta Kim Hyun Hee sai elämänsä suuren toimeksiannon. Hänen piti taas matkustella toisen agentin kanssa pitkin Eurooppaa japanilaisina turisteina, ja lopulta he lentäisivät eteläkorealaisella koneella Bagdadista Abu Dhabiin. Heidän piti jättää lentokoneeseen aikapommi, joka räjähtäisi myöhemmin, kun kyseinen Korean Airin lento 858 jatkaisi matkaansa kohti Soulia. He itse vaihtaisivat Abu Dhabissa konetta ja lähtisivät toiseen suuntaan.
Minä istuin ikkunan vieressä, Kim keskipaikalla. Käytävän puoleiselle istuimelle asettui eurooppalaisen näköinen nainen. Tuntui huojentavalta, kun hän ei ollut eteläkorealainen, mutta sitten mieleeni tuli, mahtaisiko hänkin olla muutaman tunnin kuluttua kuollut. Se oli kolkko ajatus.
Olin rauhoittunut siirtyessämme koneeseen, mutta nyt minua alkoi pelottaa uudestaan. Ulkona vallitseva pimeys rajasi koneen omaksi pieneksi maailmakseen. Tunsin olevani loukussa, minua ahdisti. Sitä paitsi pommi saattoi räjähtää ennen määräaikaa. Saattaisin kuolla minä hetkenä hyvänsä tietämättä mitä tapahtui. Sitä oli epämiellyttävä ajatella.
Agentit todella onnistuivat iskussaan, lentokone räjähti ja 115 matkustajaa kuoli. Mutta Kim Hyun Hee ja hänen rikostoverinsa jäivät kiinni. Kiinni jäädessään heidän oli tarkoitus niellä syanidikapselit ja kuolla, missä toinen agentti onnistuikin, mutta Kim Hyun Hee saatiin virkoamaan henkiin. Häntä kuulusteltiin pitkään jo Bahrainissa ja edelleen Etelä-Koreassa. Hän joutui pitkään odottamaan ja pelkäämään tuomiotaan. Syyllisyydestä ja masennuksesta kärsien.
Sieluni kyyneleet on järkyttävä tarina, kuten Pohjois-Koreasta kertovat kirjat aina ovat. Kuitenkin siinä on lopulta myös valoa ja toivoa, koska Kim Hyun Hee näkee ja kokee Etelä-Koreassa hyviä asioita, jopa vankeudessa ollessaan. Jopa eteläkorealainen vankila on parempi paikka kuin Pohjois-Korea parhaimmillaankaan voi olla.
Vaikka tarina on järkyttävä ja tosi, sitä lukee toisaalta myös kuin jännäriä. Niin paljon jännittäviä käänteitä siinä on. Surullista vain on se, että nämä käänteet ovat oikesti tapahtuneet.
Jälkisanoissaan toukokuussa 1991 Kim Hyun Hee kirjoittaa:
Nyt kun Saksat ovat yhdistyneet, toivon hartaasti, että meidän vuoromme tulee pian... Emme saa lakata toivomasta.
Miten surullista, että melkein 30 vuotta on kulunut noista sanoista, eikä tuo toive ole vieläkään toteutunut. Mutta vieläkään emme saa lakata toivomasta!
Suuri Suomalainen Kirjakerho Oy
1. painos WSOY 1994
Alkuteos The Tears of My Soul 1993
Suomentanut Anna-Maija Viitanen
Päällyksen suunnittelu Eija Rossi
Kirjasta muualla:
Tarinoiden syvyydet
Kaiken ei tarvitse olla totta
Lukijan kirjahylly
Notko, se lukeva peikko
Poika lukeekin
Voi mikä tositarina. Kauhistuttaa ajatuskin, että agentit kulkevat joukossamme ja suunnittelevat terroritekoja. Onneksi jäivät kiinni. Mitä kauheuksia olisivat ehtineetkään tehdä, jos eivät olisi jääneet kiinni.
VastaaPoistaNiin, melkoisen kauheudenhan he jo tekivät. Tämä oli sen verran iso toimeksianto, että Kim Hyun Hee olisi tämän jälkeen päässyt vapaaksi agentin hommista ja takaisin perheensä luo, mutta hän ei sitten enää "päässyt" Pohjois-Koreaan. Eiväthän nämä kaksi toki olleet ainoat agentit, mutta en tiedä onko Pohjois-Korea sen jälkeen tehnyt ihan tällaista terrori-iskua. Luulisi heillä kyllä olevan agentteja edelleen, mutta mitä he tekevät, siinäpä kysymys...?
PoistaTäytyypä painaatämä kirja mieleen. Pohjois-Korea on niin utopistinen valtio, että kylmää. Aika paljon olen kyseisestä maasta lukenut, mutta kaikenlaiset näkökulmat kiinnostavat.
VastaaPoistaNythän Kim Jong-un on tehnyt katoamistempun ja kaikkialla arvuutellaan, minne mies on häipännyt ja miksi. Huhumyllyt pyörii.
Kannattaa lukea tämä, se valottaa Pohjois-Koreaa hiukan eri näkökulmasta kuin muut kirjat. Kylmäävä valtio se todella on. Ja tässä juuri miehenikin kanssa arvuuttelimme Kim Jong-unin tilannetta, kun netissä tosiaan näkee monenlaista juttua aiheesta.
PoistaOlen lukenut aika monia Pohjois-Korea kirjoja ja ajattelin, että tämäkin olisi minulle tuttu. Mutta en ole tätä lukenut. Aikamoinen tarina. On se aikamoinen maa tuo Pohjois-Korea. Onneksi onnistuneita pakojakin on, jotta voimme saamme tietoa tuosta maasta.
VastaaPoistaOn tämä todella melkoinen tarina! Itse luin tämän kirjan nyt jo toisen kerran, ensimmäinen kerta oli ennen tätä blogia. Onneksi myös tämä Kim Hyun Hee pääsi pois Pohjois-Koreasta, vaikka hänelle se ei ollut mikään tavoite, mutta Etelä-Koreassa hänen silmänsä vihdoin avautuivat näkemään, millaisia valheita hänelle oli syötetty koko elämänsä ajan.
PoistaOlen lukenut tämän kirjan yli kaksikymmentä vuotta sitten. Luin kirjan päivässä, lähes yhdeltä istumalta. Se teki vaikutuksen tuolloin ja jäi alitajuntaan pyörimään. Monia vuosia myöhemmin innostuin tekemään muutaman päivän matkan Pohjois-Koreaan ja matkaa suunnitellessa tämä kirja kummitteli mielessä. En ole kirjaa uskaltanut uudelleen lukea, sillä pelkään hieman, että sen tuolloin jättämä vaikutus ei olisi enää yhtä suuri. Sama tilanne minulle muuten Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen -kirjan kanssa :-)
VastaaPoistaOnneksi Pohjois-Koreasta on olemassa paljon muitakin kirjoja ja jatkuvasti ilmestyy uusia. Kiellettynä ja suljettuna, maa jaksaa kiehtoa. Myös ihmismieli ja diktaattorin valtaan "alistuminen" ovat mielestäni mielenkiintoisia. Ihminen kyllä oppii tottelemaan varsin kiltisti ja nopeasti auktoriteettia - sen ovat korona-rajoituksetkin jo osoittaneet.
Minulle tämä oli toinen lukukerta ja edelleen yhtä vaikuttava. Uskon, että kirja tekisi nytkin sinuun vaikutuksen, mutta onneksi Pohjois-Koreasta on tosiaan olemassa paljon muutakin luettavaa, jos et uskalla enää yrittää tätä.
PoistaOn varmasti jännä lukea Pohjois-Koreasta, kun olet itsekin päässyt käymään siellä ja voit vähän kuvitella ympäristöä! Kiehtova tuollainen kielletty ja suljettu maa kyllä on. Saa nähdä avautuuko Pohjois-Korea vielä joskus... Tällä hetkellä se tuntuu niin mahdottomalta.
Olipa taas mielenkiintoinen kirjaesittely. Toivoin niin, että kirjan päähenkilö olisi tullut Etelä-Koreassa uskoon.
VastaaPoistaOn niin uskomatonta, että P-Korean kaltainen maa on edelleen pystyssä. Toisaalta aivopesu ja pelossa eläminen eivät voi tuoda muutosta.
No itse asiassa hän muuten tuli uskoon Etelä-Koreassa! En vain kertonut tässä postauksessa puoliakaan kaikesta... Se hänen kristityksi kääntymisensä oli minullekin yllätys, vaikka olin lukenut tämän kirjan ennenkin, mutta kirjamuistini on todella huono.
PoistaJärkyttävä maa tuo Pohjois-Korea on, ja voi vain ihmetellä, mitä pitäisi tapahtua, että se systeemi menisi nurin...
Tämä on todella kiinnostava kirja. Kannattaa lukea!
Bloggaat todella jännittävistä kirjoista, tämäkin olisi kiinnostavaa luettavaa... Pitää muistaa kun kirjastot joskus aukeavat. Mahdollisimman mukavaa vappua!
VastaaPoistaTämä on kyllä todella jännittävä kirja. Kannattaa lukea, kunhan kirjastoihin päästään! Mahdollisimman mukavaa vappua 2020 sinulle!
PoistaJännä juttu - ajattelin juuri tätä romaania etsiessäni sitä jokin aika sitten kirjahyllystäni. Halusin lukea pitkästä aikaa uudelleen tämän ensimmäisen pitkän romaanin, jonka olen koskaan lukenut (silloin 1993 vai 1994) . Tämä oli ainakin silloin todella vaikuttava teos ja selvästi on sitä edelleen. Sen myötä maailmankuvani laajeni aika lailla ja ymmärsin, että maailmassa on paljon pahempia murheita kuin hampurilaisten poistaminen lamakoulun ruokalistalta. Mikä onni on syntyä Suomeen, jossa ajattelusta ei rankaista.
VastaaPoistaKyllä tämä oli tosi vaikuttava kirja toisellakin lukukerralla. Kannattaa lukea uudestaan! Tällaiset kirjat tosiaan muistuttavat siitä, miten etuoikeutettuja me olemme täällä vapaassa Suomessa. Toivottavasti Pohjois-Koreankin tilanne vielä joskus muuttuu, niin mahdottomalta kuin se tällä hetkellä tuntuukin.
Poista