No, ei kysytä silmältä, koska tämä runokokoelma oli kyllä upea lukuelämys. Nautin aivan täysillä! Parhaimmillaan se olisi kyllä ollut meren rannalla nautittuna, niin paljon merellisiä tunnelmia näissä runoissa on. Tulikin ikävä vanhaa lempipaikkaani Hangon rantakallioilla, mutta en ole käynyt siellä vuosiin.
Kokoelman runot kuvaavat kaikkia neljää vuodenaikaa; päällimmäiseksi minulle jäivät mieleen teoksen alun keväiset ja kesäiset tunnelmat. En tiedä, oliko syksyisiä ja talvisia runoja vähemmän vai muutenko vain ne eivät sillä tavalla jääneet mieleeni.
Kirja on jaettu viiteen osaan, joista ensimmäinen on Huhtikuu. Sen tunnelmiin olikin helppo eläytyä juuri nyt, kun huhtikuuta on takana kokonaiset 30 päivää. Muiden osien nimet ovat Hiekkaposetiivi, Aukko syreeniaidassa, Suvivirsi ja Lokakuu.
Runoissa on merimaisemien lisäksi paljon eläimiä: lintuja, kaloja ja hyönteisiä. On lokkeja, haahkoja, yksinäinen pilkkasiipi, sudenkorentoja, muurahaisia, siikoja, salakoita ja monia muita. On myös kasveja, kuten laakakatajat ja tyrnit. Ja ihmisiä laskemassa verkkojaan.
Kaupungin kaduillakin muutamissa runoissa liikutaan. Tai istutaan junassa: Keskeltä helteisen kaupungin sinfoniaa / juna tempaisee minut ruostuneille kiskoille. Ja toisessa runossa pohjoisten asemien junat vavahtelevat pakkasessa.
Myös rakkautta, kaipausta ja yksinäisyyden kokemusta löytyy näistä runoista. Riipaiseva on muistinsa menettänyt vanhus hoitokodissa ja yhden runon minäkertoja, joka takertuu aamuyöllä lehdenjakajan ranteeseen vain pitääkseen toista ihmistä kädestä.
Nautin valtavasti runojen tunnelmasta, Haukion kauniista kielestä. Kun nyt ollaan huhtikuun tunnelmissa, tässä eräs lyhyt huhtikuinen runo:
Yöllä on ikävä avaruuttasi.
Unessa puhallan pehmeään niskaasi,
laulan sinut pajulinnuksi huhtikuun aamuun.
Suvivirsi on pitkä runo, jonka syntyhistoriaa en voi tietää, mutta siinä tuntuisi olevan rakkautta. Tässä vain pieni ote:
Sinä olet kaupunki jonka korttelit savuavat minussa,
jonka kaduille yhä kauemmas tahdon vaeltaa, tuntea
lumoavien mukulakivien opetukset jalkapohjissani,
lempeästi mumisevien lehmusten sanat, niiden
hyväilyt niskassani.
Koska tässä kirjassa on niin paljon merellisiä tunnelmia, täytyyhän yksi sellainenkin jakaa tähän loppuun:
Pesimäluodon yllä on taivaan mannertenvälisessä kankaassa
tyhjä kohta, jolle tiiraparvi maalaa impressionistisen teoksen.
Aivan ihania runoja siis! Ainakin jos pitää kauniista kielestä sekä luonto- ja rakkausrunoista, kuten minä pidän.
Savukeidas 2009
62 sivua
Kansi ja kuvat: Ville Hytönen
Kirjasta on blogannut myös Unelmien aika.
Hänhän on Porista kotoisin, niin voisivat ne merelliset tunnelmat olla vaikkapa sieltä:) Mekin saimme Porin Reposaaressa 90-luvulla asua. Siellä oli meri aivan lähellä joka puolella.
VastaaPoistaHyviä vointeja, silmien parantumista ja hyvää vappupäivää toivotellen täältä Lieksasta:)
Kyllä kirjan takakannessa puhutaankin länsirannikon kauniista merellisestä luonnosta, joten Porin suunnalta nämä tunnelmat voivat hyvinkin olla.
PoistaKiitos toivotuksista ja samoin sinulle hyvää vappua sinne Lieksaan!
Kerrassaan kaunista ja elähdyttävää luettavaa, kiitos!
VastaaPoistaEläimet luonto ja meri = lyömätön kolmikko.
"Lempeästi mumisevien lehmusten salat" - muminoita kohti ollaan menossa. Niitä odotellessa: aurinkoista vappupäivää, sitten viikonloppua ja alkanutta toukokuuta, - olkoon se toivoa täynnä:)
Nautin kyllä todella näistä runoista! Kyllä luontoaiheisissa runoissa on sitä jotain, ja tässä kirjassa juuri nuo merelliset tunnelmat ovat aivan mahtavia.
PoistaAurinkoista vappua ja toivorikasta toukokuuta sinulle! Tuntuu ihan uskomattomalta, että nyt on jo toukokuu! Se on lempikuukauteni, vaikka nykyään olenkin koivun siitepölylle allerginen. Mutta toukokuuta ja koivuja en lakkaa rakastamasta :)