Irja Hiironniemi: Kävelyllä paratiisissa

Irja Hiironniemi on yksi nuoruuteni lempirunoilijoista, ja vieläkin rakastan hänen kauniita, herkkiä ja luonnonläheisiä runojaan. Niissä on myös jotain ihanan valoisaa, iloista ja toivorikasta, jopa silloin kun hän kirjoittaa kuolemasta ja surusta.

Hiironniemen runoissa on paljon luonnon ja vuodenaikojen kauneutta, herkkää ihmisten välistä rakkautta - ja Jumalan rakkautta. Runoissa on ikävää, ihmetystä, iloa toisen ihmisen ja Jeesuksen kohtaamisesta, iloa Luojan luonnosta. On myös runoja, joissa kirjoittaja muistelee lämmöllä edesmennyttä isäänsä, miettii millaista olisi jos isä eläisi ja rukoilee, että edes unessa saisi kohdata hänet.

Riipaisevimpia ovat runot oman pienen lapsen kuolemasta, hautaamisesta ja surusta, kun "hän on poissa / poissa / tuskin oltuaan." Silti myös tämän surun keskeltä nousee valoisiakin sävyjä, ylistystä Jumalalle siitä, että hän salli palvelijansa synnyttää "lemmikin enkeleille, sylilapsen Jeesukselle".

Näin keväällä ihastuin tietysti erityisesti keväisiin ja kesäisiin runoihin, kuten runoon Kevät ja vaahterankukka:

Kukka suutelee 
valoisin huulin 
iltaa kuultavaa. 

On toukokuu. 

Kevään ja kesän tunnelmaa on myös runossa Jumala nyökkää:

Sininen psalmi taivaan avaruudessa. 
Silmäni lukevat, lukevat. 

Vihreässä pihassa valoa, unta. 
Jumala nyökkää: 
kyllä kyllä! 

Kirja on tulvillaan runoja, joita voisi jakaa täällä. Irja Hiironniemen kristillisissä runoissa on ripaus ikävää, mutta eniten iloa, valoa ja luottamusta. Hänen kuvailemaansa Jeesukseen ihan rakastuu. En lähde erittelemään sen tarkemmin, mutta kannattaa tutustua Hiironniemen runoihin ihan itse.

Joka tapauksessa sekä ikävä että ilo näkyvä esimerkiksi tässä runossa, joka löytyy otsikon Tankoja Kristuksesta alta:

Pimeä ilta. 
Ikävä leimuaa - ja 
ilo salainen: 
kohta Herrani tulee. 
Rukoilemme koko yön. 

Vielä loppuun ote runosta Unia kohti:

Olemme aavistus kirkkaudesta, 
pyhän kaipuu, palvonnan tarve, 
ikävä kumartaa Herraa. 
Meitä vaivaa hellyyden jatkuva jano. 
Kaiken me uneksimme, mitä emme saa. 
Unia kohti kiiruhdamme, 
kunnes Jumala avartaa sydämet 
täytetyille lupauksilleen. 

Tämä kirja sisältää runoja neljästä Hiironniemen aikaisemmasta kokoelmasta sekä kokonaan uuden kokoelman, kirjalle nimen antaneen Kävelyllä paratiisissa.

Herättäjä-Yhdistys r.y. 1987 
144 sivua 
Kansi: Kaija Elo 

Kirjasta on yhden runon jakanut blogissaan myös Ilopisara. Runon nimi on Lumous.