Lloyd John Ogilvie: Ilman pelkoa tulevaisuuteen

Olin lukenut tämän kirjan joskus vuosia sitten ja muistin vain, että pidin siitä paljon. Nyt kun aloin lukea sitä uudestaan, en jostain syystä lämmennyt ihan heti, mutta saattaa olla, että olin silloin vain väärässä mielentilassa. Kun jatkoin lukemista parin viikon tauon jälkeen, kirja vei minut ihan mennessään. Uskomatonta, miten ihana kirja!!! Ainakin itse sain tästä tosi paljon!

Myös takakannen mukaan "Ilman pelkoa tulevaisuuteen on toivoa ja rohkeutta valava lukukokemus", joten joku muukin on kokenut samoin kuin minä.

Tohtori Lloyd John Ogilvie työskenteli Yhdysvaltain senaatin pastorina. Netistä luin, että hän kuoli 88-vuotiaana kesäkuun alussa 2019 eli noin vuosi sitten. Kirjansa perusteella hänen on täytynyt olla todella rohkaiseva, innostava ja sytyttävä julistaja.

Ogilvie käsittelee kirjassa pelkoa ja tunne-elämää monesta eri näkökulmasta. Hän pohtii muun muassa menneisyyden ikävien muistojen raahaamista perässämme, itsensä hyväksymisen tarvetta, itsetuntoa, riittämättömyyden pelkoa, ihmispelkoa, torjutuksi tulemisen pelkoa, vihamiesten pelkoa ja kuolemanpelkoa. Hän kirjoittaa siitä, miten mielikuvitus on meille Jumalan lahja, mutta me helposti käytämme sitä väärin käyttäessämme sitä kauhukuvien maalaamiseen, kauhuleffojen esittämiseen mielemme valkokankaalla.

Monesta luvusta sain itse todella paljon - ja paljon sellaista, mitä en osannut tällaiselta kirjalta edes odottaa. Koska olen mestarillinen kauhukuvien kehittelijä, minuun kolahti tietysti myös tuo luku Mielen luova voima, jossa Ogilvie käsittelee mielikuvitusta hyvässä ja pahassa. Hän kirjoittaa muun muassa:

Sen sijaan että käyttäisimme Jumalan antamaa ihmeellistä kykyä myönteisellä tavalla, käytämme sitä väärin ja suurentelemme sen avulla pahimpia pelkojamme. 
  Jos haluamme todella voittaa lamauttavan pelon, meidän on jossakin vaiheessa kohdattava myös mielikuvituksen taipumus tuottaa kuviteltuja tai epätodellisia pelkoja. Sillä on myös ominaisuus vahvistaa niitä pelkoja, joilla on jonkinlaista todellisuuspohjaa. Kuviteltu pelko on kyllä epätodellinen, mutta pelokas mielikuvitus on hyvin todellinen. 

Myöhemmin samassa luvussa Ogilvie kertoo Jeesuksesta:

Hän on luonamme johtamassa meitä Isän kodin huoneisiin, lepopaikkoihin, juuri nyt, päivittäin, hetkittäin. Tämä on se suoja, johon voimme vetäytyä pyytämään mielikuviemme uudistumista. Pelokkaat ajatukset muuttuvat siellä toivon kuviksi. Ajatukset siitä, mitä saattaisi tapahtua, vaihtuvat siellä Herran kuvaan siitä, mitä hän on suunnitellut. 

Riittämättömyydestä Ogilvie opettaa, ettei meidän tarvitse taistella sitä vastaan, vaan voimme tunnustaa ja hyväksyä sen. Silloin riittämättömyydestä tuleekin meille lahja, koska ymmärrämme tarvitsevamme Jumalaa, ja silloin voimme hänen kanssaan kohdata nekin haasteet ja tehtävät, jotka tuntuvat ylittävän omat kykymme ja voimamme.

Kirja ei keskity vain oman napamme ympärillä pyörimiseen, vaan se pohtii ihanasti ja innostavasti kutsumustamme ja näkyämme, sitä mitä voimme tehdä toisten hyväksi tässä maailmassa. Ogilvie haastaa meitä lähimmäisyyteen, ystävyyteen ja rakkaudessa elämiseen. Jopa vihamiesten rakastamiseen, mihin Jeesuskin kutsui meitä.

Luvussa Pysäyttäkää epidemia! Ogilvie kirjoittaa erityisen ihanasti juuri tästä lähimmäisyydestä. Hän lähtee liikkeelle siitä, että saatamme manipuloida muita pelolla, mutta sen sijaan meidän pitäisi haastaa heitä rakkaudella.

Meidän on kysyttävä itseltämme, millä tavalla voisimme ilmaista välittävämme niistä, joita haluamme auttaa. Mitä taakkaa voisimme keventää, minkä tarpeen täyttää, miten voisimme tuottaa erityistä iloa?

Paljon muutakin tässä kirjassa oli, se oli ainakin minulle todellinen aarrearkku ja runsaasti katettu pöytä. Ihmettelin, miten kaikki tässä kirjassa tuli kohti juuri oikealla hetkellä. Se antoi minulle turvallisuutta turvattomuuden sijaan joissain tämän hetken tilanteissa, ja lisäksi se rohkaisi, sytytti, innosti, sai rakastumaan Jeesukseen uudella tavalla. En ymmärrä, miten yksi ainoa kirja voikin vaikuttaa niin monella eri tavalla! Nämä eivät ole ylisanoja, vaan aivan totta. Ilman pelkoa tulevaisuuteen oli tosiaan hyvä kirja kuten muistinkin, jopa paljon parempi kuin muistinkaan.

Yleensä saatan omia kirjoja lukiessani tehdä alleviivauksia lyijykynällä, mutta nyt yllyin suorastaan piirtelemään sydämiä sivujen marginaaleihin. Näin paljon sydämiä en usein piirtele!

Jokaisella on oma elämänsä ja elämäntilanteensa, eivätkä kaikki koe kaikkea samalla tavalla samankaan kirjan äärellä. Mutta voin vain kertoa, mitä itse sain, ja uskon, että moni muukin voi saada toivoa ja rohkaisua Ogilvien kirjasta.

Toki hänellä oli siellä täällä muutamia liiankin helppoja ratkaisuja ongelmiin. En minä joka riviä allekirjoita Ogilvien tekstistä, mutta ne asiat, joista olin eri mieltä, olivat kuitenkin pientä sen kaiken rinnalla, mitä todella sain. Siksi suosittelen kyllä tätä kirjaa lämpimästi!

Aika Oy 2001 
256 sivua 
Alkuteos Facing the Future without Fear 1999 
Suomentanut Anne Leu 
Kannen suomalainen toteutus: Tintti Pesonen 

P. S. Pelkoihin liittyen kuulin juuri sunnuntaina aivan ihanan ja rohkaisevan puheen (tekstinä oli 1. Kun. 17). Puheen piti Niina Männistö Alajärven helluntaiseurakunnan nettikokouksessa. Teki hyvää saada muistutus siitä, että "entäjossittelut" ja kauhuskenaariot saa todella heittää menemään! Sen puheen ansiosta innostuinkin jatkamaan tämän kirjan lukemista. Jos haluat saada rohkaisua ja kuulla myös muutamia aivan ihania lauluja, täältä löytyy:

Siellä oli muun muassa tämä ihana laulu, joka koskettaa pelkojen ja ahdistusten keskellä (tässä sen kertosäe):

Meri pauhaa, myrsky raivoaa, 
ylle sen mä kanssas nousta saan. 
Olet Herra yllä tulvien, 
tiedän nyt sen, oon hiljaa vaan. 

Pelkän laulun voi kuunnella tästä Chariotsin esittämänä: