Liisa Liminka: Mustassa kaikki värit - Runoja vuosilta 1990-2016

Viime aikoina en ole jaksanut keskittyä lukemaan juuri muuta kuin runoja, vaikka tuli tuossa pari ohuehkoa romaania luettua, mutta aika takkuista niiden lukeminen oli. Kun tätini kuoli viime sunnuntaina, ja muutenkin on ollut yhtä ja toista mielen päällä, niin nyt tuntui ihan sopivalta eläytyä näihin masennusrunoihin.

Liisa Limingan runot ovat tarkemmin sanottuna kristillisiä masennusrunoja. Hän on pannut paperille omia kokemuksiaan ja tuntojaan. Seurakuntalainen-sivun haastattelussa kerrotaan:

Liisa Liminka löysi toivon ja lohdutuksen, vaikka kärsi koulukiusaamisesta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja äitinsä särkyneestä mielestä.

Yksikin noista asioista olisi rankka koettavaksi, joten ei ihme, jos omakin mieli siinä särkyy. On hienoa, että Liminka on kuitenkin jaksanut löytää myös toivoa. Seurakuntalaisen jutun pääset lukemaan kokonaan klikkaamalla tästä.

Runoissa on elämän ja masennuksen kaikki värit. Parissa runossa puhutaankin juuri siitä, että mustassa voi silti olla kaikki värit. Kuten kirjan osuva nimikin kertoo. Runoissa on ahdistusta, kauhua, väsymystä, kuoleman ja taivaaseen pääsemisen kaipausta, kelpaamattomuuden ja ulkopuolisuuden tunnetta. Mutta niissä on myös sitä toivoa ja valoisiakin näkymiä.

Moni runo kosketti minua, esimerkiksi muutama, joissa puhutaan pelkoa ja kauhua kohti menemisestä. Runoilija rukoilee muun muassa:

Tule avuksi, Herra, 
tule kanssani minun kauhuuni. 
Ota lävistettyihin käsiisi 
minun pelkoni ja minut.  

Että Jeesus voi tulla mukaan meidän kauhuumme - mikä ihana ajatus. Ei hänen läsnäoloaan siellä tunne, mutta silti hän on mukana.

Liisa Liminka kuvaa runoissaan kipeitä tuntoja, mutta päätyy kuitenkin monesti lohdulliseen johtopäätökseen. Esimerkiksi tässä:

Olen epäsymmetrinen palanen, 
mutta sovin oikeaan kohtaan: 
vammani on täydellisyyteni, kauneuteni. 

Surun keskellä valoa näkyy myös näillä riveillä:

Sataa ja suren menetettyjä unelmia. 
Silti linnut laulavat huomista, 
tulevaisuutta. 

Eivät kaikki runot silti ole toiveikkaita. Masennuksen syövereissä voi kokea suurta pimeyttä, toivottomuutta ja väsymystä. Kuitenkin "armo on tullut alas minuun saakka, pimeyteeni."

Kirjan synkkien runojen kautta masentunut lukija voi purkaa omaa kipuaan ja tuskaansa. On kuitenkin ihanaa, että on myös lohdullisia runoja. Ajatuksia siitä, miten Jumalan suureen ja turvalliseen syliin saa kiivetä ja kertoa kaiken hänelle, tai miten yksinäisyyden ja hylkäämisen tunteidenkin keskellä "silti Sinä olet tässä, Jumalani, minun kanssani suuressa ahdistuksessani." 

Lohdullinen ajatus on tässäkin runossa, jonka jaan vielä lopuksi:

Levähdän vähän, siis jään tähän, 
alttarillesi. 
Otan vastaan Pyhän ja runnotun 
ruumiisi ja veresi, 
ainoan todellisen leponi. 

Kokoelmassa on mukana myös runoja omasta äitisuhteesta ja lapsettomuuden surusta. Nämä valitsemani näytteet ovat vain pintaraapaisu kaikesta, mitä Mustassa on kaikki värit sisältää, joten jos kristilliset masennusrunot kiinnostavat, kannattaa tutustua kirjaan ihan itse.

Kuvituksena teoksessa on Sari Savelan upeita ja puhuttelevia mustavalkokuvia. Mustavalkoiset kuvat sopivatkin parhaiten masennusaiheiseen kirjaan.

Itse olin masentuneissa tunnelmissa, kun aloin lukea näitä runoja, mutta tulin lohdutetuksi, ja nyt on taas parempi olo. Kirja oli hoitavaa luettavaa. Kiitos sinulle, Liisa Liminka!

Perussanoma Oy 2018 
135 sivua 
Kansi: Milla Aura-Tolonen / Milart 
Kuvat: Sari Savela