keskiviikko 6. toukokuuta 2020

Ana Menéndez: Rakas Che

Nuori miamilainen nainen on paennut lapsena Kuubasta isoisänsä kanssa äitinsä hylättyä hänet. Isoisä ei suostu eläessään puhumaan tytölle hänen äidistään, ja isoisän kuoltua nainen alkaa etsiä juuriaan. Miksi äiti hylkäsi hänet ja kuka hänen isänsä on?

Lukuisat matkat Havannaan eivät tuota tulosta, kunnes nainen saa yllättäen Espanjassa leimatun paketin, joka on täynnä papereita ja valokuvia:

Silloin vielä toivoin, että järjestämällä kirjelappuset ja muistelmat jonkinlaiseen aikajärjestykseen saisin niistä ehkä selvää. Mutta jokaisella lukukerralla huomasin joutuvani yhä syvemmälle, kunnes aloin pelätä, että kadottaisin itseni noihin sivuihin, hukkuisin oman vereni pisaraan. 

Vaikuttaa siltä, että paketista löytyvät paperit ovat ehkä minäkertojan äidin kirjeitä tyttärelleen. Äiti kertoo niissä tarinansa, jonka mukaan hänellä on ollut kiihkeä rakkaussuhde Che Guevaran kanssa. Onko Che Guevara siis tarinamme nuoren naisen isä?

Tähän väliin sopinee huomauttaa, että teos on täysin fiktiivinen, vaikka käsitteleekin sellaisia tosielämän henkilöitä kuin Che Guevara.

Kirjeissään äiti kuvailee suurta rakkauttaan ja lukuisia kohtaamisiaan Che Guevaran kanssa. Hänen tekstinsä on suorastaan hurmioitunutta ja pateettista. Tai no, ainakin itse vähän väsähdin tähän Che-hehkutukseen. Lisäksi minussa herätti ihmetystä se, että vaikka äidin eli Teresan ensivaikutelma Guevarasta on ollut likainen, haiseva ja rahvaanomainen, hän sitten kuitenkin kertoo rakastuneensa Guevaraan noinkin palavasti. Jopa hänen hajuunsa, kaikesta päätellen.

Nyt ymmärrän, että jo vuosia ennen kuin tunsin Erneston, hän oli tullut päiviini ja uniini, jokaiseen ajatukseeni; eikä sellaista hetkeä ollut, että hän ei olisi ollut luonani, alkaen niistä kaukaisista illoista, jolloin kävin kuuntelemassa vanhan mulatin pianonsoittoa, aina tähän hetkeen, kun istun kuluneen kirjoituspöydän ääressä ja kirjoitan umpimähkään kirjettä tyttärelleni. Jonakin päivänä, kenties piankin, saatat aamulla herätä olematta varma, oletko avannut silmäsi vai alkanut juuri nähdä unta. Ehkä sinäkin kysyt minun laillani, voiko tämän maailman todellakin erottaa siitä joka on kirjoitettu enkelten siipiin. 

Joka tapauksessa kirjeet luettuaan nainen alkaa tutkia taustaansa entistä kiihkeämmin. Hän haastattelee ihmisiä Miamissa ja päättää lähteä vielä kerran Havannaan jatkamaan tutkimuksiaan. Eikö kukaan todella tunne hänen äitiään?

Kirjassa on kolme osaa, joista kirjeet ovat keskimmäinen. Väsähdin tosiaan jo hiukan Teresan kirjeiden pateettisuuteen, mutta loppuosa, jossa tytär jatkaa tutkimuksiaan ja matkustaa itse paikan päälle Havannaan, herätti mielenkiintoni uudestaan. Lopulta kirja on nimittäin yllätyksellinen ja tarjoaa jotain enemmänkin kuin lukija osaa aavistaa. Loppuratkaisu on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.

Nautin Menéndezin kauniista ja pohdiskelevasta kielestä. Kieli on suorastaan runollista, mistä tässä muutama näyte:

Naiset ahmivat unelmiaan ja kukoistivat kuin orkideat sateessa. 

Joistakin suunnista näyttää siltä kuin El Prado johtaisi suoraan mereen, ikään kuin laiva, jonka kansi on tulvillaan kukkia. Penkit nauttivat auringosta mustien rautalamppujen alla. 

Kuljen kaduilla, joiden varrella puut kuiskivat salaisuuksia ja kukat rehottavat niin punaisina ja täyteläisinä, että on ihme, jos papit eivät kiellä niitä saarnoissaan. 

Suomennoksen osalta kauniista ja sujuvasta kielestä kuuluu kiitos Hanna Tarkalle.

Ei Menéndez silti kuvaa pelkkää kauneutta, vaan myös kärsineen Kuuban kipeää todellisuutta, ja hän toteaa:

Ensi silmäyksellä niin ihana Havanna oli todellisuudessa murskattujen toiveiden kaupunki, ja kuljinpa siellä missä tahansa, mieleen muistui heti, että elämässä kaikki päättyy tuhoon ja turmioon.

Kirjailija Ana Menéndez on 1960-luvulla Los Angelesiin muuttaneiden kuubalalaisten siirtolaisten tytär. Jos Kuuba sekä kaunis ja pohdiskeleva kieli kiinnostavat, tämä voi olla sinun kirjasi.

Ana Menéndezin esikoisteos on novellikokoelma Kerran Kuubassa. Sitä en ole lukenut, mutta voisi olla kiinnostavaa tutustua siihenkin joskus.

Otava 2005 
Alkuteos Loving Che 2003 
Suomentanut Hanna Tarkka 

4 kommenttia:

  1. Kiitos kirjavinkistä. Enpä ole tästä kirjasta kuullutkaan. Olen aikoinani ollut innokas Chen ihailija, siinä mielessä kirja voisi olla kiva nostalginen paluu noihin aikoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sinun sitten kannattaa ehdottomasti lukea tämä kirja. Tämän kautta pääsee tosiaan fiilistelemään niitä aikoja!

      Poista
  2. Minäkään en ollut kuullut tästä kirjasta, varmaan siksi, että luin tämän ilmestymisen aikaan vielä jonkin verran kevyempää (viihteellisempää) kirjallisuutta. Kuulostaa kyllä kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä minäkään en muuten olisi törmännyt tähän kirjaan, mutta löysin sen joskus kirpputorilta. Kiinnostavaa luettavaa se kyllä on.

      Poista