Kirsi-Klaudia Kangas: Afrikka valitsi minut - Pertti Söderlundin elämä

Afrikka todella valitsi lähetystyöntekijä Pertti Söderlundin eikä hän sitä. Pertistä tuli nimittäin valkoinen afrikkalainen jo nelivuotiaana, kun hän tuli Keniaan vanhempiensa Åke ja Pirkko Söderlundin kanssa. Åke ja Pirkko tekivät pitkään lähetystyötä ensin Keniassa ja sittemmin Ugandassa. Myöhemmin myös Pertti ja hänen vaimonsa Heidi ovat työskennelleet näissä molemmissa maissa.

17-vuotiaana Pertti oli kylläkin jo päättänyt jättää Afrikan ja aloittaa oman elämänsä Suomessa. Mutta juuri sinä iltana, jona hän aikoi kertoa lähdöstä isälleen, perhe joutui viidakkoveitsin aseistautuneen rosvojoukon hyökkäyksen kohteeksi. Sängyn alla pelätessään Pertti lupasi Jumalalle, että jos pelastat meidät tästä, palvelen sinua loppuikäni Afrikassa.

Ihme tapahtui, rosvot pötkivät pakoon ja perhe selvisi hengissä siitä tilanteesta. Niin Pertti on saanut elää värikkään ja vaiherikkaan elämän lähetystyössä Afrikassa.

Kun Pertin ja Heidin esikoinen Daisy syntyi toisesta kädestään vammaisena, he saivat sydämelleen Kenian vammaiset lapset:

Söderlundien sydämet olivat Daisyn syntymän myötä avautuneet vammaisille, joita Keniassa hävettiin ja pidettiin piilossa usein epäinhimillisissä oloissa. Vammaisuuden uskottiin johtuvan henkien kostosta vanhempien väärän teon takia tai siitä syystä, että joku oli kironnut lapsen. Monen vammaisen kohtalona oli elää piilossa ja kuolla vailla hoitoa ja ihmisarvoa liian varhain. Söderlundit kokivat voimakasta halua tehdä jotakin tämän unohdetun kansanosan eteen. Keniassa ei ollut vielä tuolloin montakaan hoivakotia tai koulua vammaisille. 

Söderlundit saivat sydämelleen rakentaa Kenian Kakamegaan koulun vammaisille lapsille. Aikanaan se toteutuikin, mutta paljon vastatuulta oli matkassa ja monia vuosia kului ennen kuin unelmasta tuli totta.

Minua liikutti lukea erityisesti tuosta Kakamegan Daisy Centeristä, koska minullakin oli joskus kummilapsi Fidan kautta juuri siellä. Tuli haikea olo, kun muistin hänet.

Söderlundit ovat auttaneet myös muun muassa aids-orpoja ja lapsisotilaita.

Värikästä heidän elämänsä on ollut muutenkin. Nuorena Pertti harrasti lentämistä, myöhemmin hän, suuri rallin ystävä, osallistui myös Safari-ralliin.

Kaikesta tästä, niin työstä kuin muusta elämästä Afrikan auringon alla, oli kiinnostavaa lukea. Nautin myös kohdista, joissa kerrottiin paikallisista eläimistä, linnuista, kukista, ruuista, tavoista ja elämänmenosta. Pertin elämäntarinaa lukiessaan pääseekin samalla nojatuolimatkalle Keniaan ja Ugandaan.

Olin joskus nähnyt televisiosta Pertti Söderlundista tehdyn dokumenttielokuvan, jonka nimi oli myös Afrikka valitsi minut. Siksikin oli kiinnostavaa lukea tämä kirja ja tutustua tarkemmin häneen ja hänen vaiheisiinsa. Pertti Söderlund tuntuu olevan hieno persoona, joka on tehnyt vaikuttavan elämäntyön rakastamiensa afrikkalaisten hyväksi.

Loppupuolella on myös värikäs kuvaliite, mikä on aina plussaa tämäntyyppisissä kirjoissa.

Kirja, joka kannattaa lukea!

Aikamedia 2018 
246 sivua 
Graafinen suunnittelu ja sivunvalmistus: Mika Kavasto / Aikamedia Oy 

P. S. Joskus on vaikea keksiä, millaisen kirjakuvan ottaisi. Aina ei ole hirveän kuolemattomia kuvausideoita. Olin miettinyt, olisiko hölmöä käyttää kuvassa tuota vuohimaskottia, kun en muutakaan keksinyt. Sitten kirjan viimeisessä luvussa tuli vastaan tämä:

Söderlundit jatkavat Kakamegasta matkaa kohti Ugandan rajaa. Tällä kertaa he eivät onneksi saaneet ystäviltä lahjaksi elävää kanaa tai vuohta. Eläinten kuljettaminen satoja kilometrejä autossa ei ole kenellekään mukavaa, eikä auton siivoaminen lannasta ole kummankaan puolison lempipuuhaa. Kotona Kampalassa laiduntaa porttivahtien silmien alla jo muutama lahjavuohi. 

Joten ehkä vuohellakin on oma paikkansa tässä postauksessa :)