torstai 23. huhtikuuta 2020

Kirsi-Klaudia Kangas: Afrikka valitsi minut - Pertti Söderlundin elämä

Afrikka todella valitsi lähetystyöntekijä Pertti Söderlundin eikä hän sitä. Pertistä tuli nimittäin valkoinen afrikkalainen jo nelivuotiaana, kun hän tuli Keniaan vanhempiensa Åke ja Pirkko Söderlundin kanssa. Åke ja Pirkko tekivät pitkään lähetystyötä ensin Keniassa ja sittemmin Ugandassa. Myöhemmin myös Pertti ja hänen vaimonsa Heidi ovat työskennelleet näissä molemmissa maissa.

17-vuotiaana Pertti oli kylläkin jo päättänyt jättää Afrikan ja aloittaa oman elämänsä Suomessa. Mutta juuri sinä iltana, jona hän aikoi kertoa lähdöstä isälleen, perhe joutui viidakkoveitsin aseistautuneen rosvojoukon hyökkäyksen kohteeksi. Sängyn alla pelätessään Pertti lupasi Jumalalle, että jos pelastat meidät tästä, palvelen sinua loppuikäni Afrikassa.

Ihme tapahtui, rosvot pötkivät pakoon ja perhe selvisi hengissä siitä tilanteesta. Niin Pertti on saanut elää värikkään ja vaiherikkaan elämän lähetystyössä Afrikassa.

Kun Pertin ja Heidin esikoinen Daisy syntyi toisesta kädestään vammaisena, he saivat sydämelleen Kenian vammaiset lapset:

Söderlundien sydämet olivat Daisyn syntymän myötä avautuneet vammaisille, joita Keniassa hävettiin ja pidettiin piilossa usein epäinhimillisissä oloissa. Vammaisuuden uskottiin johtuvan henkien kostosta vanhempien väärän teon takia tai siitä syystä, että joku oli kironnut lapsen. Monen vammaisen kohtalona oli elää piilossa ja kuolla vailla hoitoa ja ihmisarvoa liian varhain. Söderlundit kokivat voimakasta halua tehdä jotakin tämän unohdetun kansanosan eteen. Keniassa ei ollut vielä tuolloin montakaan hoivakotia tai koulua vammaisille. 

Söderlundit saivat sydämelleen rakentaa Kenian Kakamegaan koulun vammaisille lapsille. Aikanaan se toteutuikin, mutta paljon vastatuulta oli matkassa ja monia vuosia kului ennen kuin unelmasta tuli totta.

Minua liikutti lukea erityisesti tuosta Kakamegan Daisy Centeristä, koska minullakin oli joskus kummilapsi Fidan kautta juuri siellä. Tuli haikea olo, kun muistin hänet.

Söderlundit ovat auttaneet myös muun muassa aids-orpoja ja lapsisotilaita.

Värikästä heidän elämänsä on ollut muutenkin. Nuorena Pertti harrasti lentämistä, myöhemmin hän, suuri rallin ystävä, osallistui myös Safari-ralliin.

Kaikesta tästä, niin työstä kuin muusta elämästä Afrikan auringon alla, oli kiinnostavaa lukea. Nautin myös kohdista, joissa kerrottiin paikallisista eläimistä, linnuista, kukista, ruuista, tavoista ja elämänmenosta. Pertin elämäntarinaa lukiessaan pääseekin samalla nojatuolimatkalle Keniaan ja Ugandaan.

Olin joskus nähnyt televisiosta Pertti Söderlundista tehdyn dokumenttielokuvan, jonka nimi oli myös Afrikka valitsi minut. Siksikin oli kiinnostavaa lukea tämä kirja ja tutustua tarkemmin häneen ja hänen vaiheisiinsa. Pertti Söderlund tuntuu olevan hieno persoona, joka on tehnyt vaikuttavan elämäntyön rakastamiensa afrikkalaisten hyväksi.

Loppupuolella on myös värikäs kuvaliite, mikä on aina plussaa tämäntyyppisissä kirjoissa.

Kirja, joka kannattaa lukea!

Aikamedia 2018 
246 sivua 
Graafinen suunnittelu ja sivunvalmistus: Mika Kavasto / Aikamedia Oy 

P. S. Joskus on vaikea keksiä, millaisen kirjakuvan ottaisi. Aina ei ole hirveän kuolemattomia kuvausideoita. Olin miettinyt, olisiko hölmöä käyttää kuvassa tuota vuohimaskottia, kun en muutakaan keksinyt. Sitten kirjan viimeisessä luvussa tuli vastaan tämä:

Söderlundit jatkavat Kakamegasta matkaa kohti Ugandan rajaa. Tällä kertaa he eivät onneksi saaneet ystäviltä lahjaksi elävää kanaa tai vuohta. Eläinten kuljettaminen satoja kilometrejä autossa ei ole kenellekään mukavaa, eikä auton siivoaminen lannasta ole kummankaan puolison lempipuuhaa. Kotona Kampalassa laiduntaa porttivahtien silmien alla jo muutama lahjavuohi. 

Joten ehkä vuohellakin on oma paikkansa tässä postauksessa :)

10 kommenttia:

  1. Vaikuttaa tosiaan kiinnostavalta ja minulle ennestään ihan uusi tuttavuus tämä Pertti Söderlund. Pikainen googletus antoi myös tuloksia eli juttua kyllä löytyy. Merkitsen kirjan muistiin joskus tapahtuvaa suomireissua silmällä pitäen.

    Ps. Kiva yhteys löytyi kirjakuvalle lopulta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostava kirja kyllä. Kannattaa tutustua, ainakin jos ei tuo kristillinen puoli häiritse :)

      Poista
    2. Ei se uskonnollisuus häiritse, kun se vissiin on vain osa kirjaa? "Uskonnon nimissä" tehdään myös hyvää eli en sinänsä ole uskontoja "vastaan", vaikken itse ole uskossa. Jos ei ole tuputusta, niin ihan kiinnostavaa on lukea kaikenlaisia ajatuksia (kunhan siis on muutakin sisältöä kirjassa kuin uskonto: sellaiset ovat minulle nou nou). :)

      Poista
    3. Niin, onhan tässä kirjassa paljon muutakin sisältöä, mutta toki kristillisyyttäkään ei mitenkään pyydellä anteeksi.

      Tunnustan, että luin tämän kirjan itse asiassa jo puoli vuotta sitten, silloin kun meinasin lopettaa blogin pitämisen. Nyt kun bloggasin Kirsi-Klaudia Kankaan surukirjasta, muistin etten ole blogannut vielä tästäkään. Ja kirjamuistini on hiukan lyhyt, enkä tietysti osaa muutenkaan arvioida, minkä sinä kokisit tuputuksena ja mitä et. Mutta voithan kokeilla! Jos alkaa ahdistaa, aina voi jättää kesken :)

      Poista
  2. Minullekin Pertti Söderlund on ihan uusi tuttavuus. Kirja vaikuttaa todella kiinnostavalta. Olemme kerran viettäneet Keniassa muutaman viikon ja siksikin luen mielelläni Keniaan sijoittuvia kirjoja. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa! Uskon, että kun olet käynyt Keniassa ja muuallakin Afrikassa, tykkäät tästä varmasti. Kiitos samoin mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  3. Minulle on tuttu tuo Åke Soderlundien tarina, muistan kun Åke vielä eli ja olin jossain kuuntelelassa häntä, Soderdundin perheestä on tullut tv.ssä pari lähetystä, viimeksi perttiä haastateltiin alfa tv.llä, aikaisemmin olen lukenut Åken jonkun kirjan, mutta tätä pertin kirjaa en ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen varmaan joskus lukenut Åkelta jotain tai ainakin meillä on hänen kirjojaan. Myös tämä Pertin elämäntarina on tosi kiinnostava, joten kannattaa lukea tämäkin.

      Poista
  4. Ulkosuomalaisten kertomukset ja heidän kokemuksiensa kuunteleminen on mielenkiintoista. Afrikkaan liittyvistä tarinoista olen erityisesti lukenut Juha Vakkuria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin ovat aina kiinnostaneet ulkosuomalaisten tarinat. Juha Vakkurin Afrikka-kirjoista olen varmaan kuullut ja ollut kiinnostunutkin, mutta en ole koskaan muistanut tutustua niihin. Jospa nyt jossain vaiheessa muistaisin!

      Poista