Nura Farah: Lumimaa

Miltä tuntuu olla aina se, joka erottuu ihonvärinsä takia joukosta ja jota siksi aina muistutetaan, että et ole yksi meistä? Kun ihmisen käsketään mennä takaisin sinne, mistä on tullutkin, vaikka hän on ehkä syntynyt Suomessa eikä edes tunne mitään muuta maata. Itse haluaisi vain olla yksi joukosta, mutta rasismi, syrjintä ja kiusaaminen ovat tavallista arkea. Myös omat vanhemmat pahastuvat, jos jälkikasvu alkaa käyttäytyä liian länsimaalaisesti. 

Muun muassa kaikesta tästä kertoo suomalainen, somalitaustainen kirjailija Nura Farah tässä kertomuskokoelmassaan. Tarinoiden henkilöt ovat hekin somalitaustaisia, ja heidän kauttaan lukija pääsee tutustumaan mitä erilaisimpiin hankaliin tilanteisiin, joihin maahanmuuttaja voi Suomessa joutua. Useimmissa tarinoissa ollaan nimittäin Lumimaassa eli Suomessa. 

Otsikolla Näkymätön vieraassa maassa Farah kertoo kuitenkin Alista, joka on pakomatkallaan onnistunut pääsemään vain Italiaan asti, eikä mikään ole sujunut niin kuin piti, ja niin hän joutuu nyt elämään kadulla. Toisessa surullisessa tarinassa eräs nainen joutuu ihmiskaupan uhriksi; sekin taisi olla jossain muualla kuin Suomessa. Ifrah-niminen tyttö puolestaan viedään "kotiin" Somaliaan, jossa hänestä yritetään kasvattaa "kunnollista", kun hän on omaksunut liian länsimaalaisia tapoja. 

Mutta helpolla eivät Suomessa asuvatkaan pääse. Kaikissa pienissäkin arjen tilanteissa suomalaiset antavat ymmärtää, kuka ei kuulu joukkoon. Uimahallissa nousee meteli vääränlaisesta uimapuvusta, vaikka sekin on aivan oikeasti uimapuku. Koulussa kiusataan ja nimitellään neekeriksi. Portsari ei haluaisi päästää hyvin käyttäytyvää asiakasta sisään ravintolaan, koska jotkut somalit olivat joskus tapelleet siellä. Työnantaja kieltää naismyyjää käyttämästä huivia, jolloin toiset somalit leimaavat hänet syntiseksi. Työssäkäyvää somalinaista ei oteta asuntonäytöissä vakavasti, vaan ajatellaan ettei hänellä voi olla varaa ostaa asuntoa. Kun somalitaustaiselta kirjailijalta ilmestyy kirja, toimittajat eivät kysele siitä, vaan aivan muista asioista. 

Tämä kaikki ja paljon muuta näissä koskettavissa, paljon ajatuksia herättävissä novelleissa. Lumimaa on hieno ja tärkeä teos, jonka toivoisi mahdollisimman monen lukevan. 

Nura Farahilta on aikaisemmin ilmestynyt kaksi paimentolaisnaisten asemaa käsittelevää romaania, Aavikon tyttäret ja Aurinkotyttö, joista molemmista pidin myös kovasti. 

"Noilla on värisuoja, mamut saa jäädä ja meitä muita sen kuin kyykytetään. Milloinkahan tämä maa alkaa pitämään huolta omistaan?" Eero murahti, tumppasi tupakkansa ja paineli sisälle Helena kintereillään. 

  Värisuoja? Fahad ei sellaista tuntenut, hänen värinsähän oli taakka. Se toi aina ongelmia, hyvässä ja pahassa. 

  Hän ei koskaan voisi olla yksi muista. 

Otava 2022 

207 sivua