Monet (eivät tietenkään kaikki) vaikean lapsuuden kokeneet pärjäävät elämässä hyvin. Ihmisellä voi jo lapsena olla selviytymiskeinoja, jotka auttavat häntä jaksamaan, ja jos esimerkiksi vanhemmilta ei saa tarpeeksi rakkautta ja huolenpitoa, lapsella on monesti kyky löytää korvaavia kokemuksia muiden turvallisten aikuisten kautta.
Mutta vaikka lapsena ei olisi ehtinyt saada korvaavia kokemuksia, niitä ehtii saada vielä aikuisenakin. Samoin erilaisia selviytymiskeinoja voi ottaa käyttöön myöhemminkin. Menneisyyden voi myös opetella näkemään voimavarana. Vaikea lapsuus on voinut opettaa sen kokeneelle monia asioita, kuten empatiaa, toisten ymmärtämistä tai vaikka taistelutahtoa: jotkut sisuuntuvat ja haluavat näyttää, että he kyllä pärjäävät.
Syksyllä 1996 Seurassa ja Kodin Kuvalehdessä julkaistiin ilmoitus, jossa Ben Furman kertoi kirjoittavansa kirjaa tästä aiheesta. Ihmisiä pyydettiin kirjoittamaan hänelle ja vastaamaan kolmeen kysymykseen: Mikä on auttanut sinua selviytymään vaikeasta lapsuudestasi? Mitä vaikea lapsuutesi on sinulle opettanut? Miten olet myöhemmin elämässä hankkinut niitä kokemuksia, joita vaille lapsena jäit?
Furman sai kolmisensataa koskettavaa kirjettä, joissa kerrottuja kokemuksia hän jakaa kirjassaan. Ihmisillä on tosiaan ollut monenlaisia selviytymiskeinoja. Moni on myös ajan mittaan pystynyt ymmärtämään ongelmaisia vanhempiaan ja antamaan anteeksi. He ovat oppineet ajattelemaan, etteivät voi vaatia paljon sellaiselta, jolle ei ole paljoa annettu.
Eihän vaikea lapsuus aina johdu kotioloista; voihan se johtua vaikka koulukiusaamisesta. En muista puhuttiinko tässä kirjassa siitä - ehkä, mutta varmaan korkeintaan ohimennen. Päällimmäiseksi mieleen jäivät ihmisten vaikeat perhetaustat.
Joka tapauksessa Furman toteaa, että menneisyyttä emme voi muuttaa, mutta voimme vaikuttaa siihen, millaisen merkityksen annamme sille ja millaista tarinaa siitä kerromme. Tulevaisuuteen voi myös pyrkiä vaikuttamaan:
Meillä on hyvä mahdollisuus saada itsellemme parempi tulevaisuus riippumatta siitä, minkälainen menneisyytemme on ollut tai miltä elämämme juuri tällä hetkellä näyttää. Me emme voi määrätä kohtaloamme, yhtä vähän kuin voimme määrätä joen virtausta, mutta voimme edistää kehitystä, houkutella virran suuntaa valmistamalla maaperää otolliseksi myönteisille muutoksille.
Toisaalta kaikki vaikean lapsuuden kokeneet eivät ole vahvoja selviytyjiä eivätkä sankareita. Sitä puolta Furman kommentoi kirjassaan vain lyhyesti. Hänelle kirjoittaneet selviytyjät eivät olleet sairastuneet psyykkisesti, alkoholisoituneet tai muuta vastaavaa, mutta niinkin osalle käy.
WSOY 2010, 10. painos
1. painos 1997
127 sivua
Päällys Tuula Mäkiä
Kirjasta kertoo myös Kirjaimia-blogi.
Pitipä lukia oma kirjoitus, että mitä oon tästä kirjottanu, ku ei enää muistanu. :D Mutta hyvä kirja siis tää!
VastaaPoistaJoo, äkkiä sitä unohtaa omat vanhat postauksensa, kertaus on paikallaan :) Ihan ok kirja, vaikka taisin odottaa jotain mullistavampaa. Lopulta tästä ei irronnut itselleni mitään kovin uutta.
PoistaEi tää mikään mullistava kirja kyllä oo. Mutta hyvä muistutus asioista!
PoistaOn joo, herättäähän se ajatuksia.
PoistaTämä on varsin mielenkiintoinen teos! Vaikeat lapsuuskokemukset kasvattavat myös resilienssiä, joka auttaa myöhemmin elämässä suuresti. Samoin empatiakyky kehittyy huomattavasti jatkuvasti tilanteita lukiessa, tarkkaillessa ja ennakoitaessa. Joten, kuten toteat, koskaan ei ole liian myöhäistä, vaikkei vallan sankariksi pyrkisikään...
VastaaPoistaKiitos hyvästä avauksesta ja aurinkoista sekä lämmintä viikonloppua Sinulle:)
Aihe on kiinnostava, ja onneksi myöhemminkin voi saada mm. noita korvaavia kokemuksia. Resilienssin Furmankin mainitsee tässä, mutta 25 vuotta sitten on näköjään pitänyt käyttää englanninkielistä sanaa. No, aika englantiahan tuo resilienssikin tietysti on :)
PoistaAurinkoa ja lämpöä sinunkin viikonloppuusi! Juon juuri kahvia ulkona ja mukavasti täällä tarkenee! :)
Huomaan, että tämä kirja vähän ärsyttää minua - vaikka en ole edes lukenut sitä! Pelkään sen olevan liian suuri ylistys kurjuudelle, nykyaikaisten sankaritarinoiden banaaliutta. Toivon kuitenkin olevani väärässä. Sillä kyllähän lähtökohtaisesti on totta, että huono lapsuus ei automaattisesti tarkoita huonoa aikuisuutta.
VastaaPoistaYmmärrän että sinua ärsyttää. Itse en ärsyyntynyt, koska Furman ei mielestäni kuitenkaan yritä väittää, että kaikilla vaikean lapsuuden kokeneilla menisi hyvin. Tämä nyt vain on se toinen näkökulma niistä, joilla on ollut keinoja selvitä paremmin. Niille, joilla menee huonosti, on olemassa paljon muita hyviä kirjoja. Ja ainahan voi miettiä omia mahdollisia selviytymiskeinojaan tai miten voisi saada korvaavia kokemuksia yms. Itselleni tämä ei kyllä ollut erityisen mullistava lukuelämys.
PoistaOlenkin nähtävästi avautunut tästä kirjasta Lauran blogissa, joten nyt en ala :D Populistista yksinkertaistamista, mielestäni.
VastaaPoistaJoo, huomasinkin avautumisesi siellä :) Kaikista kirjoista ei onneksi tarvitse pitää. Minä en nyt enää edes muista tästä juuri mitään, vaikka äsken vasta luin, joten ei ollut kovin mieleenpainuva :)
PoistaJuu, en todennäköisesti ollut enkä ole tämän kirjan kohderyhmää. Sinun kirjoituksesi on hyvä ja asiallinen! <3
PoistaHyvä jos on hyvä ja asiallinen <3 Kirjalla on varmaan oma kohderyhmänsä jossain muualla.
PoistaEn ole lukenut, mutta yleensä kyllä olen kiinnostunut ihmisten tarinoista. Ja varsinkin, jos joku on selvinnyt vaikeista olosuhteista ja tilanteista. Voisi olla omaa työtäni ajatellen ihan hyväkin lukea tuo kirja.
VastaaPoistaIhmisten tarinat kiinnostavat minuakin. Kannattaa lukea, jos ajattelet, että tämä voisi olla työsikin kannalta tarpeellinen.
PoistaFurman oli kovasti tapetilla takavuosina, tätä enkä mitään muutakaan ole häneltä lukenut. Kiinnostava ajatus, mutta sitä ei voine yleistää. Joko selviää vähin vaurioin vaikeasta lapsuudestaan tai sitten ei. Olen seurannut läheltä neljää sisarusta, joista kaikista tuli pärjääviä kunnon ihmisiä. Veikkaan selviämisen syyksi geeniperimää.
VastaaPoistaEihän tuota ajatusta tosiaan voi yleistää. Samankin perheen eri lapsista joku voi selvitä hyvin ja joku huonosti. Itse sain yhdessä elämänvaiheessa paljon apua Furmanin kirjasta Palauta elämänilosi, mutta tästä kirjasta ei jäänyt paljoa mieleen, vaikka sinänsä ihan ok kirja se toki oli.
Poista