Urho Muroma: Lohdutuksen Jumala

Tässä pienessä hartauskirjassa Urho Muroma (1890-1966) jakaa lohdutuksen sanoja sairaille ja kärsiville. Kirjan sivuilla puhuu itsekin sairasvuoteella kipuillut pappi, joten aihe on hänelle tuttu. 

Luvut ovat lyhyitä, sellaisia jotka eivät näännytä sairasta lukijaa, ainakin jos hän jaksaa edes vähän lukea. Heti ensimmäinen luku alkaa väsynyttä rohkaisten: 

Sinä et jaksa paljoa, eikä sinun tarvitse jaksaakaan. Kyllä Herra tuntee sinun väsymyksesi ja heikkoutesi. Ei Hän sinulta mitään vaadi. Päinvastoin Hän tulee nyt sinun vuoteesi ääreen antaaksensa sinulle jotakin. Hän tahtoo antaa sinulle lohdutusta, rohkaisua ja voimaa. 

Jokaisessa luvussa toistuvat uudestaan ja uudestaan sanat sairasvuode ja kärsimysvuode, mutta kyllä tällä kirjalla on paljon annettavaa sellaisellekin sairaalle, joka ei välttämättä ole vuoteen omana. Moni sairaus voi olla aivan tarpeeksi hankala ja jopa tuskallinen, vaikka ihminen ei makaisikaan vuoteessa "otsa kuumana". 

Monessa luvussa Muroma käsittelee myös kärsimystä ihan yleisellä tasolla, joten kirjasta saattaa saada itselleen lohtua sellainenkin lukija, jonka kärsimys ei johdu sairaudesta, vaan muista syistä. 

Muroma kirjoittaa muun muassa hyvistä ja huonoista hetkistä, väsymyksestä, miksi-kysymyksistä, Jumalasta joka on käsittämätön ja vaikenee, siitä miten meidän pitäisi oppia luottamaan Jumalan hyvyyteen silloinkin, kun tunteet ja olosuhteet huutavat jotain aivan muuta. 

Aabraham oli oppinut sulkemaan silmänsä kaikelta näkyväiseltä ja sokeasti luottamaan Herraan. Tämän hän oli oppinut kokemusten tietä. 

  Näin pitää meidänkin monta kertaa tehdä, kun kaikki näkyväinen huutaa meille aivan päinvastaista kuin mitä Sana todistaa, kun näkyväiset eivät vähääkään todista Jumalan rakkaudesta, vaan suorastaan jotain päinvastaista. 

Kirja käsittelee myös uskonelämän perusasioita, syntiä ja armoa. Muroma kirjoittaa siitä, miten sairaus ja kärsimys helposti nostavat esiin meidän huonoimmat puolemme. Mutta Jumala tuntee meidän heikkoutemme: 

Meissä ei ole Hänelle mitään yllättävää, ei silloinkaan, kun jokin synti pahimmin purkautuu esiin elämässämme... 

-- On ihanaa, ettei tarvitse olla yhtään hurskaampi kuin mitä on, ja tietää, että tulee varmasti armollisesti vastaanotetuksi... 

-- Lepää siis kaikessa voimattomuudessasi tässä jumalallisessa rakkaudessa ja kiitä Häntä siitä, että Hän rakastaa juuri pahoja ja syntisiä, sellaisia, jommoinen sinäkin olet. Käy täysin ansiottomana Hänen kasvojensa eteen. 

Muroma rohkaisee lukijaa myös muistelemaan kaikkia Jumalan hyviä tekoja omassa elämässä. Hyvien asioiden muisteleminen tuo valoa sydämeen. Samoin voi opetella uskomaan, että tämänkin vaikean tilanteen Jumala voi ajallaan ja tavallaan kääntää siunaukseksi. Ja että kaikissa meidän ahdistuksissamme hänelläkin on ahdistus, kuten Raamattu opettaa. 

Tämä kaikki ja paljon muuta tässä pienessä suuressa kirjassa. Jokaisen luvun lopussa on myös lyhyt rukous ja pari lukukappaletta Raamatusta. Nuo rukouksetkin ovat monesti hyvin lohdullisia. 

Uusi Tie 1988, 7. painos 

133 sivua 

Kannen suunnittelu: Terttu Hauhia 

Kannen diakuva: Tapani Romppainen