sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Niilo Rauhala: Tähtiä taivaan nurmikolla


Tähän kirjaan on koottu Niilo Rauhalan uskonnollisia runoja hänen laajasta tuotannostaan. Näistäkin runoista osassa se uskonnollisuus on niin rivien välissä, ettei sitä aina huomaa, mutta on myös runoja, joissa on selkeästi kristillistä sanastoa. 

Rauhalan runoissa on tavalliseen tapaan syvää levollisuutta, ja usein ne ovat hyvin luonnonläheisiä. Lukuelämys oli hoitava ja lohdullinen. Ihastuin heti ensimmäiseen runoon, josta tässä osa: 

Merestä mereen sinä näit, mitä teitä me kuljemme. 
Sinä näit kärsivät kasvomme, 
näit että tuskan mannerlaatat kohtaavat syvällä 
vuorten ja kaupunkien alla, 
meri särkyy ja kaupungit repeytyvät haavoiksi. 

Jumala, sinä lähetit tänne kasvojesi auringon. 
Louhikoissa ristiä kantaen se säteilee maailman yli, 
yhä vielä siitä saa alkunsa kuilujen kevät, 
parantuvien haavojen rauha. 

Särkyminen ja repeäminen näköjään puhuttelivat tällä kertaa aivan erityisesti, kun minua kosketti myös runo, jossa Rauhala kirjoittaa: 

Miten maa voisi rukoilla 
muuten kuin särkymällä ja repeämällä? 

Toivo kantaa harteillaan 
luhistuneita vuoria. 

Hieno ajatus on myös tässä: 

Ei ole muuta lääkettä sairaudelle 
kuin kivusta nouseva aurinko. 

Rohkaiseva ja toivorikas on seuraava lyhyt runo: 

Jos maltat uskoa, 
     Jumalan silmät katsovat tämän aamun läpi. 
Kaikki suuret asiat ovat vielä edessäpäin. 

Runossa Auringon huilut on iloa ja valoa. Se loppuu näin: 

Kaikki mitä minussa on, muuttuu 
hänen käsissään lauluksi. 
Ei ole kuolemaa, on vain tämä aamu, 
jota eilen ei ollut. 

Tässä muutamia itseäni koskettaneita poimintoja tästä hienosta kokoelmasta. Aina uudestaan Niilo Rauhalan runot puhuttelevat ja ihastuttavat minua. Tähtiä taivaan nurmikolla oli täydellistä lohtulukemista juuri tähän hetkeen. 

Kirjapaja 2011 
96 sivua 
Kansi: Riikka Tähtinen 

10 kommenttia:

  1. Syvällistä pohdintaa, syvällistä kuten upeat kannetkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauhalalla on syvällisiä runoja. Minustakin myös tuo kansi on todella kaunis, sopii hyvin juuri tämän kirjan kanneksi.

      Poista
  2. On ollut mielessä että Rauhalan tuotantoon voisi tutustua enemmänkin, olen yhden kokoelmansa lukenut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti jatkaa Rauhalan runoihin tutustumista. Minulle hän on yksi lempirunoilijoistani.

      Poista
  3. Mää en oo saanu tartuttua Rauhalan runoihin. Varsinkaan sen jälkeen ku ite jätin vanhoillislestadiolaisuuden, koska Rauhala on vanhoillislestadiolainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauhalallahan on paljon ihan tavallisia runoja, joissa ei ole mitään uskonnollista, mutta ymmärrän, että tuon taustan takia sinua ei kiinnosta. Itse olen pitänyt hänen runoistaan, mutta yksi SRK:n julkaisema runokokoelma oli kyllä ihan erilainen, siinä näkyi enemmän se vanhoillislestadiolaisuus. Kielikin oli siinä aivan erilaista, hyvin vanhahtavaa.

      Poista
    2. Tais tossa runokokoelmassa näkyä ns. kaanaankieli eli vanh.lestadiolaisten oma uskonnollinen kieli omine merkityksineen?

      Poista
    3. Joo, kaanaankieltä tosiaan. En nyt tarkkaan muista, mutta varmaan siellä oli "Jumalan valtakunta" ja vastaavat, joilla on ne omat piilomerkityksensä.

      Poista