Kirjan päähenkilö on Khadija, jonka lapsuudesta tarina alkaa. Se kertoo hänen rakkaudestaan veljeensä, toiveistaan ja unelmistaan, ankarasta äidistä, heimojen välisistä taisteluista. Lopulta Khadija päätyy naimisiin vasten tahtoaan, vieläpä toiseksi vaimoksi, jota ensimmäinen vaimo tietysti vihaa. Kirja kertoo näiden kolmen perhe-elämästä - syntyy lapsia, on riitoja, iloja ja suruja. Ihmissuhteet elävät ja muuttavat muotoaan.
Ihmisten ja ihmissuhteiden kuvaus kirjassa on lämmintä ja ymmärtävää. Mutta vielä enemmän itse nautin kirjan vähäeleisestä, mutta kauniista aavikon luonnon ja paimentolaisten värikkään kulttuurin kuvauksesta. Jos joku on kiinnostunut vieraista kulttuureista ja nojatuolimatkoista, tämä kirja on siihen tarkoitukseen todellinen helmi.
Nura Farahin kerronta on kaunista. Kirja alkaa kauniisti ja se myös loppuu kauniisti. Siitäkin huolimatta, että paljon ikäviäkin asioita tapahtuu, lukeminen on nautintoa. Tämä on täydellinen pieni kirja, kuin maalaus. Afrikan ja ihmissuhdekuvausten ystävät eivät pety tätä kirjaa lukiessaan.
Otava 2014
Lukemassani Seven-pokkarissa 236 sivua
Vois lukea.
VastaaPoistaOsallistu Riviera Maisonin pyyhkeiden arvontaan mun blogissa,