Vaikka Cheryl ei patikoinut kyseistä Pacific Crest Trailia aivan alusta loppuun asti, kertyi hänellekin kunnioitettavat 1770 kilometriä. Matkalla hän silloin tällöin tapasi muita vaeltajia ja vietti enemmän tai vähemmän aikaa heidän kanssaan varsinkin pysähdyspaikoissa, mutta enimmäkseen hän kulki päiväkausia aivan yksin. Ja kohtasi kaikki mahdolliset vaarat ja vastukset uhkarohkealla matkallaan, joten seikkailua ja jännitystä kaipaavalle tämä on juuri sopiva kirja.
Matkalla sattui kaikenlaista, oli nestehukkaa polttavassa helteessä ja hidasta etenemistä vuorilla lumessa, jossa joutui pelkäämään, että jos askel olisi vähän livennyt, Cheryl olisi vyörynyt painavine rinkkoineen jyrkännettä alas. Hän kohtasi eläimiä, myös vaarallisia ja pelottavia. Oikeastaan melkein kaikkea mahdollista matkalla sattuikin. Niistä en kuitenkaan paljasta tässä sen enempää.
Kirja on huikaiseva selviytymistarina, ja samalla Cheryl tulee tehneeksi sen kaipaamansa sisäisen matkan omaan minäänsä. Hän todella palaa matkalta vahvempana, vaikka reissu ei ole aivan sitä, mitä hän ehkä oli ruusuisissa kuvitelmissaan ajatellut. Lihaskipu, hiertyneet varpaat ja kova fyysinen väsymys hautaavat usein alleen kaiken syvällisemmän ajattelun. Silti matkaan mahtuu monia upeita elämyksiä.
Itse olin odottanut kirjalta pelkästään vaelluksen kuvausta enkä mitään henkilökohtaisia kriisejä, ja siksi takaumat kirjoittajan omaan elämään tuntuivat vähän lusimiselta, josta odotin melkein joka kerta pääseväni takaisin polulle. Mutta ajan mittaan hahmottui tarkempi kuva kaikesta Cherylin kokemasta, ja aloin ymmärtää hänen pahaa oloaan ja sekoilujaan, jotka edelsivät tätä vaellusta. Ja kyllä kirjassa joka tapauksessa kerrotaan vaelluksesta aivan tarpeeksi.
Se käy ainakin selväksi, että itsestäni ei noin vaativalle reitille ja pitkälle vaellukselle olisi, mutta oli mielenkiintoista elää se lukien läpi. Nojatuolimatkailun, patikoinnin, luonnon ja Amerikan ystäville loistava kirja.
Like 2013
360 sivua
Pokkariversiossa 403 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti