Esikoisromaanissaan Päivi Storgård kertoo nelikymppisestä Outista, jolla on ulkonaisesti kaikki hyvin. On aviomies, kaksi lasta ja työ tv-toimittajana. Sisäinen todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Sisäisesti Outi on alkanut hajota, ajan mittaan yhä enemmän.
Masennukset muuttuvat pahemmiksi ja välillä kuvaan tulee mukaan vauhtia, jota hän ei saa pysäytettyä. Tulee lääkitys, sairauslomia ja sairaalajaksoja. Töissä ollessaan Outi saattaa äkkiä romahtaa tai muuten sekoilla, kotona hän ei jaksa huolehtia lapsista eikä kotitöistä. Aviomieheltä ei heru ymmärrystä, hän haluaisi vain saada Outin äkkiä järkiinsä. Siitä kertoo tuo alussa oleva sitaatti - kun Outi on sairaalassa ja hänen miehensä tulee hoitokeskusteluun, Outilla on tunne, että miehellä olisi vain kiire saada hänet nopeasti korjattua.
Välillä menee paremmin, sitten Outi on taas pohjalla. Aluksi Outia hoidetaan masennuspotilaana, kuten usein käy, mutta lopulta hänellä todetaan kaksisuuntainen mielialahäiriö ja alkaa kovempi lääkitys. Kirjan kerronta etenee vuorotellen menneessä ja nykyhetkessä - vähitellen menneen kerronta lähestyy nykyistä, kunnes yhtyy siihen, tilanteeseen, jossa Outi on taas kerran sairaalahoidossa.
Kirja oli erittäin mukaansatempaava ja todentuntuinen, ja oli hienoa, että Storgård, joka itsekin sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, kirjoitti tämän romaanin ja sitä kautta teki sairautta tunnetuksi muillekin. Suosittelen kirjaa psyykkisesti sairaille, heidän läheisilleen ja tuttavilleen ja lopuksi aivan kaikille. Toivon, että se lisäisi ymmärrystä psyykkisesti sairaita kohtaan, jotka ovat lopulta aivan tavallisia ihmisiä siinä kuin fyysisesti sairaat tai terveetkin.
Schildts & Söderströms 2013
266 sivua
Voisi olla mielenkiintoinen kirja. Vastaavanlaista perhe- elämää olen joskus läheltä seurannut, kun eräs sukulainen sairastui kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.
VastaaPoistaKyllä ehdottomasti kannattaa lukea tämä kirja, se oli todella hyvä ja mielenkiintoinen.
Poista