Sergio Ramírez: Miten kaunis on meri, Margarita

Arvostelukappale kustantajalta 

Nicaragualainen Sergio Ramírez on merkittävimpiä keskiamerikkalaisia nykykirjailijoita. Vuosi sitten häneltä suomennettiin novellikokoelma Anteeksianto ja unohdus; nyt on juuri ilmestynyt tai  ilmestymässä tämä romaani Miten kaunis on meri, Margarita. Espanjaksi se on ilmestynyt jo vuonna 1998. Molemmat teokset on suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä.

Miten kaunis on meri, Margarita kertoo tarinaansa kahdessa eri aikatasossa. Niissä molemmissa on kysymyksessä tunnettu nicaragualainen historian henkilö. Vuonna 1907 kansallisrunoilija Rubén Darío palaa juhlittuna sankarina kotimaahansa ja kotikaupunkiinsa Leóniin; vuonna 1956 samassa kaupungissa vietetään diktaattori Anastasio Somozan kunniaksi järjestettyjä juhlatanssiaisia. Ilta saa kuitenkin dramaattisen käänteen, jota ovat olleet juonimassa monet kirjan henkilöistä.

Tapahtumapaikan lisäksi näitä tapauksia yhdistää ainakin yhdeksänvuotias Salvadora-niminen tyttö, jonka viuhkaan runoilija Darío kirjoittaa runonsa vuonna 1907. Salvadorasta tulee nimittäin aikuisena diktaattori Somozan vaimo, First Lady. Diktaattorin juhlan traagisen päätöksen taustahenkilöissä puolestaan on jo edesmenneen runoilija Daríon ihailijoita.

Käsivarret ojossa ja kädet nyrkissä, mambo qué rico el mambo, Somoza haastaa tanssiin neitosen, joka nostaa kyynärpäät koholle ja seuraa rytmiä uskollisesti, hädin tuskin hymyillen, ylähuulellaan hikikarpaloita. Sitten Somoza alkaa rytmikkäästi laskeutua tytön edessä polvilleen, kunnes on päässyt 'mambokyykkyyn' Qué rico! Takamus on jo melkein kengänkantojen tasalla, kunnes hän pongahtaa innoissaan pystyyn ja saa osakseen taas uusia eläköön-huutoja, taputuksia, vihellyksiä, ja mambo vain jatkuu. Päämies syleilee neitosta ja moiskauttaa aivan suun viereen pusun valokuvaajien salamalaitteiden välähdellessä. 

Kirjassa on massiivinen henkilögalleria; heti aluksi luetellaan kolmen sivun verran keskeisiä romaanihenkilöitä. En edes yrittänyt pysyä kärryillä aivan kaikista henkilöistä, vaan totesin, että pääasia on, kun muistaa edes ne kaikkein keskeisimmät. Mutta luettelosta on hyvä käydä tarkistamassa ihmisten henkilöllisyyksiä aina kun tulee tarvetta.

Lisäksi jo takakannessa kerrotaan, että tarinaan liittyy lukuisia sivukertomuksia. Sekä henkilöiden että sivukertomusten paljous saavat aikaan melko kaoottisen tunnelman, ja ovathan henkilöt ja tapahtumat myös melko värikkäitä, dramaattisia ja jopa outoja. Takakannen sanoin irvokkaita. Melkoinen karnevaalikulkue latinalaiseen tyyliin tämä porukka onkin. Kaikkea mahdollista myös tapahtuu: vainajan aivot varastetaan, hautausmaalla vietetään orgioita ja tenoriaan availeva mies saa lasit helisemään ja astiat särkymään naapuritaloissakin.

Aluksi melko pitkään minusta tuntui, ettei kirjassa edes ole juonta, vaan lähinnä miesporukan ryypiskelyä, uhoamista ja härskejä puheita. Mutta lopulta se juonikin selkenee, ja pääroolia siinä esittää erään henkilön kapsäkissä piileskelevä otus, johon kirjan alussakin siellä täällä jo viitataan. Loppua kohti tunnelma tiivistyy ja synkkenee, kun lähestytään diktaattorin vierailua ja miesjoukon suunnitelmien toteutumista.

Kiinnostavinta kirjassa olikin juuri tuo suunnitelman punomisen ja toteutumisen seuraaminen. Muutenhan Ramírezin romaani edustaa sellaista latinalaisamerikkalaista machoilua, josta en itse ole erityisen kiinnostunut. Äijämeiningistä, mielipuolisesta latinalaisesta dramatiikasta ja maagisesta realismista kiinnostuneille teos sopii varmasti kuin nenä päähän.

Ramírez on värikäs sanankäyttäjä, samoin suomentaja Jyrki Lappi-Seppälä. Itse pidän Ramírezilla erityisesti ympäristön kuvauksista, mutta niihin hän ei kovin paljon ehdi paneutua tässä romaanissa, jossa pääpaino on tapahtumissa.

Kun lukee kirjan loppuun, tulee riipaisevasti esiin diktatuurissa elämisen julmuus. Syyllisten lisäksi syyttömätkin joutuvat syytettyjen penkille, ja rangaistukset ovat raakoja.

Aviador 2020 
405 sivua 
Alkuteos: Margarita, está linda la mar 1998 
Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä 
Kansi: Satu Ketola