Ken Follett: Teheran

Joulun alla löysin kirpputorilta kasan jännäreitä, joista Teheran vaikutti erityisen kiinnostavalta, koska se ei ole fiktiota, vaan tositapahtumista kertova dokumenttiromaani. Henkilöt ovat todellisia, vaikka osa heistä esiintyy turvallisuussyistä kirjassa lempinimillään tai keksityillä nimillä. Tällä haluttiin suojella heitä Iranin hallituksen kostolta.

Lyhyesti sanottuna kysymyksessä on vankilapako.

Tämä tositapaus sattui Teheranissa vuoden 1979 alussa, vajaata vuotta ennen maailmaa järkyttänyttä panttivankidraamaa. Tapahtumat lähtivät liikkeelle joulukuussa 1978. Iranissa kuohui, vallankumous teki tuloaan. Teheranissa toimivan amerikkalaisen EDS-yhtiön (Electronic Data Systems Corporation) työntekijöitä perheineen evakuoitiin jo kotimaahan, mutta kahdelta työntekijältä, Paulilta ja Billiltä, takavarikoitiin passit. Heidät kutsuttiin kuulusteluun; he olisivat muka vain avaintodistajia jossain jutussa, mutta todellisuudessa heidät pidätettiin ja heille määrättiin ennenkuulumaton 13 miljoonan dollarin takuusumma. Miehille ei edes kerrottu mistä heitä syytettiin. Eivätkä he tietysti todellisuudessa olleet syyllistyneet mihinkään.

Miesten Teksasissa toimiva päämies Ross Perot alkoi välittömästi hoitaa heidän asiaansa. Kun muut keinot eivät näyttäneet mahdollisilta, hän otti yhteyttä kuuluisaan everstiluutnantti Arthur "Bull" Simonsiin, jota pidettiin maailman parhaana pelastusoperaatioiden johtajana. Muodostettiin iskuryhmä, jonka tarkoituksena oli matkustaa Teheraniin ja järjestää pako sekä vankilasta että Iranista.

Jo Amerikassa miehet alkoivat suunnitella ja harjoitella tulevaa iskua ottaen huomioon kaikki mahdolliset vaihtoehdot, mitä vosi tapahtua. Sitten he matkustivat Iraniin, jossa suunittelu ja juonien punominen jatkui edelleen. Iranin vallankumouskin ehti alkaa, ja tilanne Teheranissa oli todella kaoottinen.

Monia yllättäviä muutoksia, takaiskuja ja käänteitä ehti tapahtua, ja suunnitelmat menivät uusiksi moneen kertaan ennen kuin pako saatiin toteutettua. Pakomatka Turkin rajalle oli jännittävä ja vaarallinen. Onnistuisiko se edes? Kuinka tämä kaikki oli käytännössä mahdollista toteuttaa? Vaatiko hullu operaatio monta kuolonuhria?

Paulia pelotti ja hän tunsi itsensä hylätyksi. Nämä soittaisivat varmasti Teheraniin, hän ajatteli, ja saisivat selville hänestä kaiken. Takaisin vankilaan joutuminen oli ehkä nyt vähäisin hänen murheistaan. Hän sanoi Gaydenille: "Minä olen tosissani kiitollinen siitä mitä te olette tehneet, mutta nyt minusta tuntuu että tämä on loppu."
  Coburn oli enemmän huolissaan portin ulkopuolella metelöivästä väkijoukosta. Täällä sisäpuolella ainakin joku yritti ylläpitää järjestystä. Ulkopuolella odotti susilauma. Mitä jos ihmiset taivuttaisivat jonkun tarpeeksi hölmön vartijan avaamaan portit? Seuraisi lynkkaus. Teheranissa eräs iranilainen, joka oli tehnyt jotain mikä oli vihastuttanut väkijoukon, oli kirjaimellisesti revitty palasiksi - hullaantuneet ja hysteeriset ihmiset olivat repineet hänen kätensä ja jalkansa irti. 
  Vartijat heilauttivat aseitaan merkiksi, että amerikkalaisten piti siirtyä pihan toiselle puolelle ja seistä muurin vieressä. He tottelivat tuntien itsensä hyvin haavoittuviksi. Coburn katsoi muuria. Siinä oli luodinreikiä. Paul oli myös nähnyt reiät, ja hänen kasvonsa olivat kalvenneet. "Hyvä luoja", hän sanoi. "Meidän taisi nyt käydä huonosti." 

Kirja on jännittävä, mutta varsinkin aluksi pitkään erittäin hitaasti etenevä. Alkupuolella Follett marssittaa esiin valtavan määrän henkilöitä, joista on vaikea pysyä kärryillä, ja hän kuvailee laveasti ja seikkaperäisesti paljon sellaisiakin yksityiskohtia, joilla ei tarinan kannalta ole suurta merkitystä, kuten jonkun yrityksen johtohenkilön yksityiselämää. Tiivistämällä kirjasta olisi saanut iskevämmän.

Iskun suunnittelemista kuvataan myös perusteellisesti, ja se toki liittyy aiheeseen, mutta vaatii hiukan kärsivällisyyttä sekin. Joka tapauksessa kiinnostavuus lisääntyy siinä vaiheessa, kun iskuryhmä pääsee perille Iraniin ja jatkaa suunnitteluaan siellä. 

Mutta kun vain jaksaa lukea eteenpäin, tarina on kyllä todella mielenkiintoinen, ja loppua kohti jännitys tiivistyy koko ajan.

Aika huikea tarina, kun ajattelee, että tämä on oikeasti tapahtunut! Matkassa oli niin paljon mutkia, joihin koko juttu olisi voinut kaatua.

Kirjassa on myös kuvaliite, jossa on mukana karttojakin, kuten Teheranin kartta ja pakoreitti Iranin ja Turkin läpi. Varsinkin pakomatkaa oli kiinnostavaa seurata kartasta.

Kerronnan lomassa on muutamia humoristisia kuvauksia iranilaisesta kansanluonteesta:

Iranilaisilla ei ollut amerikkalaisten liikemiesten eteenpäinpyrkivää asennetta, ja he tuntuivat usein keksivän ongelmia sen sijaan että olisivat ratkaisseet niitä.

Ja:

Hänen epämääräisyytensä oli tyypillistä iranilaisille - jos heiltä kysyi mitä he olivat syöneet aamiaiseksi, kymmenen sekunnin perästä sai kuulla heidän elämänfilosofiansa. 

Myös Iranin poliittisesta tilanteesta ja vallankumouksesta lukija saa tietoa kaiken muun ohella.

Follett on niin monisanainen kirjoittaja, että en aio lukea häneltä tämän enempää, mutta olen tyytyväinen, että luin Teheranin, koska se oli kyllä kiinnostava tarina. Tositarina kun on.

WSOY 1985, 5. painos 
Alkuteos On Wings of Eagles 1983 
Suomentanut Kimmo Linkama 
Päällyksen kuva: Geoslides 
Typografia: Pekka Loiri