Seppo Jokinen: Rakkauden arkisempi veisu

Pastori-terapeutti Seppo Jokisen uusin kirja Rakkauden arkisempi veisu oli minulle ja on varmasti monille muillekin hyvin hoitavaa luettavaa. Joskus kun jokin kirja oikein kolahtaa, jään sanattomaksi, ja tuntuu, etten osaa sanoa siitä täällä blogissa mitään, ja tämän kirjan kohdalla on juuri sellainen sanaton olo.

Joka tapauksessa tässäkin kirjassaan Seppo Jokinen käsittelee sitä, miten me monet olemme haavoittuneet jo varhaislapsuudessa - ja joskus jopa jo odotusaikana. Kirja käsittelee isä- ja äitisuhteen merkitystä ja niissä tapahtuvia haavoittumisia. lapsen tarpeita, lapsuuden lukkiutuneita kriisejä, kiintymyksen kipuja, turvallisuudentunnetta tai turvattomuutta, aikuisuuden kipuja, itsensä etsimistä, arjessa jaksamista - monenlaista.

Lisäksi siellä täällä tässä kirjassa eri henkilöt kertovat, millä tavalla Seppo Jokinen on ollut heille tukena heidän toipumismatkallaan. Nämä kertomukset ovat hyvin koskettavia. Esimerkiksi Janne kertoo:

"Seppo edusti minulle luotettavaa ja turvallista miestä, joka oli minun puolellani eikä minua vastaan ja jota minun ei tarvinnut pelätä. Tämä korvaava kokemus oli arvokas etsiessäni sitä, kuka minä olen. 
  Sepon tuella pääsin vähitellen ylös siitä kuopasta, johon minut oli työnnetty. Aloin nähdä elämää sellaisen ihmisen silmin, jolla on oikeus olla olemassa ja joka saa uskoa olevansa rakastamisen arvoinen ja jolla on oikeus ja vapaus elää ilman jatkuvaa ahdistusta ja syyllisyydentunnetta." 

Koskettavaa on myös Sepon oma teksti, jossa hän siellä täällä kertoo avoimesti myös omista kipeistä kokemuksistaan ja haavoistaan. Hänet Jumala on johdattanut auttamaan toisia kipeitä itsekin kipeänä, mutta hän toteaa, että tällöin on ainakin mahdollista katsoa autettaviaan alhaalta päin eikä ylhäältä. Särkyneitähän me kaikki olemme, mutta sellaisinakin voimme olla myös välittämässä Jumalan rakkautta toisille. Tässä Jumala on ihanasti käyttänyt Seppoakin, mistä monet tässäkin kirjassa esiintyvät henkilöt ovat hänelle kiitollisia.

Kaiken muun ohella kirjassa on erityisen hoitavaa se, että joka luvun yhteydessä on myös paranemiseen liittyviä rukouksia. Tässä pari otetta niistä:

"Uskon, että meidän kaikkien rukous on: 'Herra, vähän ehjempi ehkä kuin eilen.' 
  Tuomme sinulle nyt oman hiljaisen kipumme. Emme pyydä, että oppisimme kantamaan sen, vaan että sinä ottaisit sen pois. Jos sinun hyvään tahtoosi ei kuitenkaan kuulu, että otat pois kipumme, niin opeta meitä rakkaudellisesti kantamaan se huomiseen tai ylihuomiseen. 
  Olipa kipumme mikä tahansa, se on nähty taivasten valtakunnassa. Siellä se tiedetään jo, ja Jumala haluaa hoitaa sitä, koska hän rakastaa meitä kaikkia." 

Toisesta rukouksesta:

"Herra, lohduta sinä, rakasta sinä. Jeesus, pyydän, että katsot meitä jokaista rakastavalla katseellasi. Sano katseellasi sielullemme, että olemme rakkaita. Kerro meille: 'Sinä olet suloinen ja ihana. Minä rakastan sinua.'" 

Koska itse olen tässä lähiaikoina saanut kokea, miten suuri hoitava ja parantava voima rukouksessa voi olla, iloitsin siitä, miten paljon rukousta tässä kirjassa oli.

Kaikkine teksteineen ja rukouksineen lukuelämys oli suorastaan kuin hyvä sielunhoitoterapiaistunto. Kuten sanottu, koin Rakkauden arkisemman veisun hyvin hoitavana teoksena. Koin sen äärellä sellaista rauhaa ja levollisuutta, jota olin rukoillutkin omaan elämääni.

Meillä kaikilla on tietysti ihan oma elämäntilanteemme ja oma erilainen menneisyytemme, ja jokaista Taivaan Isä hoitaa ja johdattaa yksilöllisesti. Siksi eri henkilöille voivat avautua samasta kirjasta aivan eri asiat eri näkökulmasta. Mutta uskon, että jokaista Jumala voi puhutella ja koskettaa tämän kirjan äärellä.

Saatesanoissa Seppo Jokinen kertoo, että kirja on samalla hänen henkinen testamenttinsa, koska kirjaa viimeisteltäessä hän sai kuulla sairastavansa syöpää.

Lämmin kiitos tästä kirjasta sinulle, Seppo! Kunpa Jumalan parantava rakkaus voisi vielä koskettaa sinua sairautesi keskellä!

Päivä Oy 2019 
189 sivua
Kansi: Jyri Taipale