Huonosta kirjamuistista oli taas kerran hyötyä, koska en enää muistanut, mitä kirjan päähenkilö Santiago, nuori andalusialainen lammaspaimen, lopulta löysi matkoiltaan. Niinpä sain lukea tämänkin kirjan taas melkein kuin uutena.
Santiago ei tyydy tavalliseen elämään, sellaiseen jota "pitäisi" elää, ja siksi hän on ryhtynyt paimeneksikin: saadakseen olla vapaa ja kuljeskella ympäriinsä. Lopulta hän matkustaa Pohjois-Afrikkaan, koska haluaa nähdä Egyptin pyramidit ja löytää aarteen. Minulla oli lukemisessa muutaman viikon tauko, kun väsähdin Saharan autiomaassa yhden alkemiakeskustelun kohdalla, joten en enää muista ihan tarkkaan, miten hän sai tietää perillä odottavasta aarteesta, mutta sinne hän lähtee joka tapauksessa.
Aluksi Santiago joutuu tekemään töitä Marokossa voidakseen jatkaa matkaa, mutta sielläkin, kuten koko matkan ajan, hän oppii tärkeitä asioita elämästä. Sitten hän pääsee lähtemään kamelikaravaanin mukana aavikon halki kohti Egyptiä. Matkalla hän käy erään alkemistia etsivän miehen kanssa niitä alkemiakeskusteluja. Sitten tullaan keitaalle, jossa tapahtuu yhtä ja toista merkittävää. Lopulta Santiago pääsee pyramideille asti, ja aarteen arvoitus selviää.
Kiehtova ja kiinnostava tarina tämä on edelleen, vaikka ehkä onkin hiukan kliseinen ja vaikka minua eivät kaikki maailmansielut ja muut kirjassa vilisevät termit niinkään sykähdytä. Tai sellaiset hokemat, että kun tarpeeksi paljon haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saamaan sen. Hohhoijaa. Kirja ei saa varauksetonta hyväksyntääni, mutta on siinä myös omat hyvät juttunsa. Otan ne ja jätän sen kaiken muun!
Mutta muuten huikea tarina unelmien toteuttamisesta ja siitä, että jokaisella meistä on oma Légende Personnelle, se oma juttumme, joka kannattaisi toteuttaa tässä elämässä. Nyt en kerta kaikkiaan muista, miten tuo légende personnelle sanotaan suomennoksessa, mutta jokainen englantiakin osaava voi jo päätellä noista sanoista jotain...
Le jeune homme ne savait pas ce que voulait dire "Légende Personnelle".
"C'est ce que tu as toujours souhaité faire. Chacun de nous, en sa prime jeunesse, sait quelle est sa Légende Personnelle.
"A cette époque de la vie, tout est clair, tout est possible, et l'on na pas peur de rêver et de souhaiter tout ce qu'on aimerait faire de sa vie. Cependant, à mesure que le temps s'écoule, une force mystérieuse commence à essayer de prouver qu'il est impossible de réaliser sa Légende Personnelle."
Tuossa otteessa Salemin kuningas selittää Santiagolle, että se Légende Personnelle on jotain, mitä olet aina halunnut tehdä, ja että nuorena jokainen meistä tietää kyllä sen oman juttunsa. Silloin ihminen ei vielä pelkää unelmoida, silloin kaikki tuntuu vielä mahdolliselta, mutta ajan mittaan jokin selittämätön voima alkaa yrittää saada meidät ajattelemaan, ettei ole mahdollista toteuttaa sitä "omaa juttuaan" (minun kökkökäännökseni tuosta Légende Personnellesta). EDIT: No, löysin sitten yhdestä bloggauksesta juuri tuon saman otteen kirjasta, ja selvisipä sekin, että Légende Personnelle on suomennoksessa elämäntie.
Kunpa me emme koskaan luopuisi unelmistamme! Siinä asiassa tällainen kirja tulee tarpeeseen: se rohkaisee meitä vielä aikuisenakin uskomaan unelmiimme ja pyrkimään niitä kohti. Ei kannata tuhlata elämäänsä luopumalla siitä, mikä on kaikkein ominta itseämme. Rohkeasti vain unelmia kohti!
Itselleni tästä kirjasta tuli mieleen ihania muistoja juuri siitä nuoruudesta, jolloin kaikki vaikutti mahdolliselta, ja muistoja elämäni mahtavimmasta reissusta, josta ostin tämän ranskankielisen käännöksen. Lukuelämys oli siis nostalginen.
En ole mikään suuri Coelho-fani, mutta nuorena pidin myös hänen kirjastaan Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin. Siitä en muista enää sitäkään vähää mitä Alkemistista, mutta ehkä senkin voisi lukaista tässä joskus ja katsoa, onko siinä kirjassa jotain järkeä vai ei. Coelholla on aika paljon sellaista hämärää ja mystistä juttua, joka ei minua innosta. Onhan sitä tässä Alkemistissakin, mutta tässä on omat hyvätkin puolensa.
Éditions J'ai Lu 1996
221 sivua
Alkuteos O Alquimista 1988
Portugalista ranskaksi kääntänyt Jean Orecchioni
Kansikuva Franck Dillonin taulusta / taulun mukaan
Kirjasta muualla:
P. S. Rakastan kirjoja
Kaiken ei tarvitse olla totta
Kolahduksia
Kirjamaailma
Hurja Hassu Lukija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti