Roy Hicks Jr.: Matkalla uuteen

Matkalla uuteen oli minulle tärkeä kirja vuosia sitten, kun olin omassa elämässäni matkalla uuteen. Ilahduinkin, kun löysin sen nyt kirpputorilta ihan omaksi ja sain lukea sen uudestaan.

Kirjaan on koottu amerikkalaisen Roy Hicks Jr.:n saarnoja, ja se on hänen ensimmäinen ja viimeinen teoksensa, koska hän kuoli lento-onnettomuudessa. Hän ei ehtinyt saada kirjaa itse valmiiksi, mutta onneksi muut hoitivat tehtävän loppuun, koska Matkalla uuteen on todella rohkaisevaa ja innostavaa luettavaa.

Hicks puhuu näissä saarnoissa siitä, miten Jumala tekee uutta meidän elämässämme, jopa mahdottomuuksien keskellä ja niiden kautta. Kärsimyksetkin voivat kääntyä ajallaan siunaukseksi ja vuosikausien pituiset pimeät tunnelit voivat loppua ajallaan. Useaan otteeseen Hicks puhuukin Joosefista, jolla oli näky ja unelma, mutta se tuntui murskaantuvan, kun vastoinkäymiset seurasivat toistaan vuosien ajan. Lopulta vuosien jälkeen Joosef pystyi kuitenkin näkemään, että vaikka veljet tahtoivat hänelle pahaa ja myivät hänet orjaksi, se oli sittenkin Jumala, joka lähetti hänet Egyptiin - tehtävää varten.

Näky, kutsumus ja unelmat ovatkin yksi aihe, joka nousee näissä saarnoissa toistuvasti esiin. Hicks kirjoittaa, miten Jumala valmistaa meitä hänen suunnitelmiensa toteutumista varten, hänen työtovereikseen. Ja se tapahtuu usein kipeiden kokemusten kautta. Meitä murretaan, että Jumalan kuva voisi tulla meissä näkyviin. Haaveet voivat haihtua ja vihollinen hyökätä, mutta silti silloinkin Jumalalla on tilanne hallinnassa koko ajan. Hicks puhuu myös muun muassa tulevaisuudesta ja toivosta, Jumalan lupauksista jotka toteutuvat ajallaan, totuudesta joka tekee vapaaksi ja kiusauksista.

Luvussa Kuinka näky syntyy? Hicks kirjoittaa myös ihanasti Jumalan isänrakkaudesta ja siitä, miten me olemme hänen rakkaita poikiaan ja tyttäriään, hänen lempilapsiaan.

Luvussa Elämää Kuninkaan valtakunnassa Hicks puhuu muun muassa ilosta Herrassa. Hän kertoo, miten eräs hänen ystävänsä koki selittämätöntä iloa suuren surun ja tuskan keskellä. Hicks jatkaa:

Kuvitellaanpa, että elämä olisi elokuva, jota projektori pyörittää kuva kerrallaan: kuva, kuva, kuva... 
  Useimmat ihmiset näkevät elämänsä tällä tavalla. Katsomme yhtä kuvaa kerrallaan: kuva, kuva, kuva... Muuta emme näekään. 
  Mutta ilo Pyhässä Hengessä syntyy siitä, että Pyhä Henki näkee koko filmin yhtä aikaa. Jumala näkee tarinan alusta loppuun ja iloitsee suuresti siitä kokonaisuudesta, minkä kuvien sarja muodostaa. Hän tietää sellaista, mitä me emme tiedä. Koska hänellä on kokonaiskäsitys asioista, hänen ilonsa on täydellinen, ja se kumpuaa sisällämme. 
  Et tiedä aina tarkalleen ilosi syytä. Itse asiassa niissä olosuhteissa, joissa elät, ei ehkä ole hurraamista. Kuitenkin Pyhä Henki näkee jotakin sellaista, mikä tekee hänet iloiseksi, ja hän tahtoo jakaa sen sinun kanssasi ja sinun kauttasi. 

Kiinnostava on esimerkiksi luku (saarna) Unelmoi Jumalan unelmia, jossa Hicks kertoo siitä, miten jotkut Raamatun henkilöt eivät jaksaneet odottaa Jumalan aikaa, vaan yrittivät itse omin avuin saada Jumalan lupaukset toteutumaan. Tällä he saivat pelkkää sotkua aikaan, mutta lopulta he saivat myös kokea luvatun siunauksen.

Kirjan viimeinen luku Laulua yön pimeydessä oli minulle itselleni ihan dynamiittia, koska olen itse kokenut sitä, mistä siinä kerrotaan. Hicks kirjoittaa Paavalista ja Silaksesta, jotka ylistivät Jumalaa keskellä yötä vankilassa, jossa he viruivat ruoskittuina - ja silloin maa järisi, kahleet irtosivat ja vankilan portit avautuivat. Hicks käsittelee aihetta tosi upeasti: hän ei julista, että Jumala vaatisi kärsivää ihmistä ylistämään, ei myöskään, että meidän kannattaisi ylistää Jumalaa saadaksemme "maanjäristyksiä" aikaan. Todennäköisesti maa ei järise sellaisella yrittämisellä. Mutta silloin kun ihminen, ehkä vuosien tai vuosikymmenienkin pimeyden jälkeen pystyy ylistämään, siinä on voima. Ja järisipä maa silloin tai ei, tapahtuipa ihmeitä tai ei tapahtunut, Jumala on aina meidän ylistyksemme arvoinen!

Luku loppuukin ylistykseen:

Hyvä on kiittää Herraa, laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein. Hyvä on aamulla kertoa armostasi ja illalla uskollisuudestasi. 
  Hyvä on, hyvä on kiittää Herraa. Aamen. 

Jokaisen luvun lopussa on aina rukous. Tässä rukous luvun "Uudeksi minä teen kaiken!" lopusta:

Herra Jeesus, sinä olet mahdottomuuksien Jumala, joka sanot: "Uudeksi minä teen kaiken." 
  Luotan, että sinä, Herra, pystyt antamaan minulle kuulevat korvat ja näkevät silmät. Näen vanhan, mutta haluan astua uuteen. 
  Auta, että voisin väkevän voimasi avulla avautua vastaanottamaan sinun kevääsi talven keskelle, oi, sinä uusien alkujen Jumala. Aamen. 

Kuten kirjan englanninkielinen nimikin sanoo, tämä on kyllä pieni kirja - kooltaan nimittäin. Mutta sanomaltaan suuri - todella uskoa vahvistava ja sytyttävä. Hicksin julistus on myös valtavan armollista ja lohdullista. On ihanaa, että hän voi vielä kuoltuaankin olla Jumalan käytössä rohkaisemassa meitä muita tämän kirjansa kautta.

Aika Oy 1999 
176 sivua 
Alkuteos: A Small Book about God 1997 
Suomentanut Tuuli Jurvelin 
Kansi: Aulis Lehikoinen