Psalmit

Minulle ehdotettiin, että bloggaisin Psalmien kirjasta, joka on yksi Raamatun lukuisista kirjoista. En tiennyt osaisinko blogata mistään Raamatun kirjasta; ajatus kuulosti jotenkin suorastaan radikaalilta. Mutta sitten ajattelin, että mikä ettei. Varsinkin kun Psalmit on yksi lempikirjoistani Raamatussa, ja juuri viime aikoinakin olen sitä lukenut.

Psalmithan on siitä mahtava kirja, että lukipa sitä missä tahansa elämäntilanteessa tai mielentilassa, sieltä löytyy joka kerta jotain ajankohtaista juuri siihen hetkeen. Siellä tulee vastaan ihmiselämän ja tunteiden koko kirjo. Psalmeissa on surua, epätoivoa, katumusta, syyllisyyttä, häpeää, pelkoa, ahdistusta, masennusta, yksinäisyyttä, kateutta, vihaa, kostonhimoa - ja siellä on iloa, onnea, kiitosta ja ylistystä. Siis aivan kaikkea! Kaikki tunteet ovat luvallisia, eikä Jumalalle tarvitse teeskennellä. Hänelle voi purkaa kaiken; tietäähän hän sen kaiken joka tapauksessa, joten miksi hänelle pitäisi näytellä?

Psalmeissa on paljon rukouksia erilaisissa elämäntilanteissa. Jos ei osaa tai jaksa rukoilla omin sanoin, psalmeista löytyy aina sopivia rukouksia, joihin voi yhtyä. Ne myös rohkaisevat uskomaan ja luottamaan Jumalaan ja hänen apuunsa kaikissa tilanteissa, näytti miltä näytti. Psalmit ovat ihanan rohkaisevia ja lohdullisia.

Synkimpiä tunteita, suurinta kärsimystä ja huutoa syvyydestä edustavat psalmit 69 ja 88.

Pelasta minut, Jumala! 
Vesi on noussut kaulaani saakka. 
Olen vajonnut pohjattomaan liejuun, 
jalkani ei tavoita lujaa maata. 
Olen joutunut vetten syvyyksiin, 
pyörre tempaa minut mukaansa .
Minä olen väsynyt huutamaan, 
kurkkuni on käheä. 
Silmäni hämärtyivät, 
kun odotin sinua, Jumala. Ps. 69:2-4

Ja Ps. 88:16-19:

Nuoruudesta saakka on osani ollut kova
ja kuolema on uhannut elämääni. 
Näännyksiin asti olen kantanut hirveää kuormaa,
jonka olet minulle pannut. 
Sinun vihasi on kulkenut ylitseni, 
kauhut musertavat minut. 
Kaiken päivää ne saartavat minua kuin vedet, 
ne piirittävät minua joka puolelta. 
Kaikki ystäväni sinä olet karkottanut, 
nyt on seuranani vain pimeys.

Kuitenkin useimmissa psalmeissa luotetaan kauhujen ja valituksenkin keskellä Jumalan apuun - ja myös kiitetään saadusta avusta. Esimerkiksi psalmissa 30 todetaan: Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo (Ps. 30:6), ja psalmi päättyy valtavaan riemuun:

Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi, 
riisuit yltäni suruvaatteen 
ja puit minut ilon pukuun. 
Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun, 
laulan koko sydämestäni enkä vaikene. 
Herra, minun Jumalani, 
sinua minä ylistän 
nyt ja aina. Ps. 30:12-13

Psalmien kautta voi turvautua Jumalaan ja löytää turvallisuuden tunnetta vaikeuksien keskellä, luottaa että vielä hän vastaa ja pitää omastaan huolen, tavalla tai toisella:

Kun pelko minut valtaa, minä turvaudun sinuun. Ps. 56:4

Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, 
kunnes myrsky on ohitse. 
Minä huudan avukseni Jumalaa, Korkeinta, 
hän vie asiani päätökseen. Ps. 57:2-3

Ihania lupauksia on psalmissa 34, esimerkiksi:

Minä käännyin Herran puoleen,
ja hän vastasi minulle. 
Hän vapautti minut kaikesta pelosta. 
Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa, 
heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä.
Minä olin avuton ja huusin apua. 
Herra kuuli minua 
ja pelasti minut kaikesta hädästä. Ps. 34:5-7

Ja saman psalmin jakeessa 19:

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, 
hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

On vaikea valita 150 psalmin joukosta, mitä jakaisi, koska ne ovat niin täynnä mahtavia helmiä. Minullakin on lukemattomia lempipsalmeja. Yksi sellainen viime aikoina uudestaan kolahtanut lempipsalmi on Ps. 107, jossa kerrotaan monista erilaisista kärsimyksistä, joiden läpi ihminen voi joutua kulkemaan, ja aina niiden jälkeen kuvataan Jumalan apua, joka lopulta tulee, ennemmin tai myöhemmin. Monenlaiset myrskyt voivat riehua meidän elämässämme, mutta nekin Jumala pystyy myös tyynnyttämään:

Herra käski, ja nousi myrskytuuli, 
meri aaltoili rajusti. 
He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin, 
hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui. 
He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet, 
heidän taidoistaan ei ollut apua. 
Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, 
ja Herra auttoi heidät ahdingosta. 
Hän tyynnytti tuulen, 
ja aallot hiljenivät. 
He riemuitsivat, kun myrsky laantui 
ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan. Ps. 107:25-30

Kun yksi yllä mainitsemani tunne oli kateus, siitä kertoo erityisesti psalmi 73, jonka kirjoittaja kadehtii niitä, jotka menestyvät ja pääsevät kaikesta helpolla, kun hänellä itsellään on vaikeaa. Sitten hän kuitenkin lopulta ymmärtää, että kävi miten kävi, hänellä on se kaikkein tärkein: "Minun onneni on olla lähellä Jumalaa." Ps.73:28

Vähän aikaa sitten löysin aivan mahtavan jakeen, Ps. 131:2:

Olen löytänyt rauhan, 
mieleni on tyyni. 
Niin kuin kylläinen lapsi lepää äitinsä sylissä, 
niin on minun mieleni levollinen.

Olin rukoillut rauhaa, ja siinä tilanteessa kun luin tuon jakeen, minut aivan käärittiin pumpuliin ja siihen valtavaan rauhaan, josta tuo jae puhuu. Se oli jotain yliluonnollista. Jumalan sanassa on voima!

Palaa takaisin lepoosi, sieluni, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin. Ps. 116:7

Tämän päivän on Herra tehnyt, 
iloitkaa ja riemuitkaa siitä! Ps. 118:24

Useimmat näistä jakeista ovat tämän hetken virallisesta käännöksestä eli KR-92, mutta psalmin 116 jae on Raamattu kansalle -käännöksestä, jota itse luen nykyään eniten (ja suunnilleen noin tuo jae oli myös vanhassa raamatunkäännöksessä, KR-38).

Rohkaisevan sisällön lisäksi psalmit ovat myös kielellisesti ja runollisesti valtavan kauniita.