Muun muassa tällaisia lempikirjoja minulla siis oli 90-luvulla:
* Marguerite Duras: Siniset silmät musta tukka
* Edith Södergran: Runoja
* Anni Sumari: Lyhenevä laulu kärsimyksen onnellisista puolista
* Anni Sumari: Beautiful dreamer
* Bo Carpelan: Axel
* Aino Kallas: Sudenmorsian
* Madeleine Le Conte: Hélène
* Katri Vala: Kootut runot
* Nina Banerjee-Louhija: Yöt minun omiani
* Michel del Castillo: Kitara
* Kristiina Haataja: Temppeli
* (Samoalaispäällikkö Tuiavii): Papalagit
* Timo Parvela: Pelkotiloja
Listan sisällöstä päätellen tämä olisi voinut olla joskus vuoden 1996 paikkeilla. Hassua on, että tuota Madeleine Le Contea ja hänen kirjaansa en enää edes muista. Useimmista muista listan kirjoista tai kirjailijoista minulla on sentään edes joku hämärä mielikuva. Samoalaispäällikkö Tuiaviin näkemyksiä länsimaisten ihmisten omituisuuksista, kuten "ankarasta ajatustaudista", olisi kiva lukea pitkästä aikaa. Papalagit nimittäin on kyllä omassa hyllyssäni.
Michel del Castillon Kitaran aioin lukea muistaakseni viime talvena, mutta se vaikutti niin surulliselta, etten sitten jaksanutkaan - ainakaan sillä kertaa. Ehkä joskus uusi yritys? Muistan, että meidän piti lukea se aikoinaan lukiossa, ja ihastuin siihen silloin.
Ajoitan listan vuoteen 1996, koska silloin hain Turun yliopiston kotimaiseen kirjallisuuteen ja luin pääsykoetta varten Aino Kallasta, jota en ollut ennen lukenut (en muuten sitten päässyt sinne yliopistoon, enkä hakenut enää toista kertaa). Toiseksi listalta puuttuu myöhempien aikojen ehdoton suosikkini, Hermann Hessen Arosusi, jonka luin joskus vuosien 1996-1997 vaihteessa (muistan sen siitä, että sitä suositteli minulle tietty henkilö tietyssä paikassa, jossa olin vuoden 1996 lopulla).
Tällaista tällä kertaa! Onko tällä listalla sinulle tuttuja kirjoja - tai peräti lempikirjojasi?
Mielenkiintoinen löytö. Huomasin, etten ole lukenut yhtäkään tuon listan kirjoista.
VastaaPoistaMinäkin olen huomannut, kun viime aikoina kirjablogeissa on ollut kirjalistoja yhteen haasteeseen liittyen, ettei toisten listoilta aina tunnista yhtään kirjaa. Tämä oma listani on niin vanha, että itse näen siitä, miten paljon olen muuttunut tuon jälkeen. Kirjamakuni oli silloin paljon taiteellisempi ja kulturellimpi kuin nykyään. Nykyinen makuni taitaa olla vähän juntimpi... :) Mutta kyllä monet näistä kirjoista ovat kiinnostavia vieläkin.
PoistaHauska kun sinulla on näitä päiväkirjoja jäljellä. Minulla ei ole eikä oikein mitään muistikuvaakaan, mitä olen kullakin vuosikymmenellä lukenut.
VastaaPoistaNopeasti sitä kyllä unohtaakin menneisyyden lukemiset, jopa vaikka pitäisi päiväkirjaa. Esimerkiksi yhdessä päiväkirjassa 2000-luvun alussa olin hehkuttanut chileläisen Carlos Franzin kirjaa Siellä missä paratiisi oli, ja olin lainannut kirjasta otteenkin, joka olikin hieno. Mutta ellen olisi selannut sitä päiväkirjaa, en olisi enää muistanut koskaan kuulleenikaan sellaisesta kirjailijasta tai kirjasta!! Nyt kylläkin kun luin netistä, mitä siitä kirjasta sanottiin, ei se tarinana niin ihmeelliseltä kuulostanut. Mutta oliko kieli sitten niin kaunista, että ihastuin kirjaan siitä syystä...?
PoistaNina Banerjee- Louhijan kirjan olen lukenut.
VastaaPoistaKyllä noita kirjalistoja löytyy aina kun pengon kaappeja ja laatikoita. Hauska lukea mitä sitä on tullut luettua. Yllättyy joka kerta. Tosin historiaa ja jännitystä, niitä olen aina lukenut.
On kyllä tosi kiva löytää tällaisia vanhoja listoja. Tulee mieleen muistoja menneiltä ajoilta! Toisaalta huomaa myös, miten paljon on unohtanut. Muistan, että ainakin joissain Banerjee-Louhijan kirjoissa oltiin Intiassa. Sitä en enää muista, oliko tuokin kirja yksi niistä.
PoistaMoni nimi listallasi on tuttu, mutta yhtäkään en ole lukenut :D Minulla taisi tuohon aikaan ollessani about parikymmppinen olla venäläinen klassikkokausi päällä. Toki luin muitakin kirjoja, mutta punaisena lankana kulkivat nuo klassikot. Harmi, ettei tullut pidettyä lukemisista kirjaa tuohon aikaan. Myöhemmin aloin pitää lukupäiväkirjaa, mutta se on kaiketi päätynyt kaatopaikalle.
VastaaPoistaNuorempana luin myös romantiikkaa (Netta Musketteja, Nora Robertsia jne.), mutta se on jäänyt. Muuten lukumakuni kai on lähinnä monipuolistunut niin kuin kirjatarjontakin.
Minulla taas ovat jääneet venäläiset klassikot aika vähiin, mutta juuri tuolloin 90-luvulla luin kyllä vähän Dostojevskia. Monia erilaisia kausia lukemisessa on kyllä ollut. Harmi kyllä, ettei minunkaan tullut koskaan pidettyä lukupäiväkirjaa. Tässä blogissahan lukumuistot nyt säilyvät :) Onpa harmillista, jos sinun lukupäiväkirjasi on päätynyt kaatopaikalle!
PoistaTuo Timo Parvelan Pelkotiloja on muuten hyvä mielenterveysromaani. Se kertoo tosi neuroottisesta miehestä. Eri elämäntilanteissa sen vain voi kokea hyvin eri tavoilla. Ekalla lukukerralla se oli minusta hauska ja toisella kerralla ahdistava :) Joskus pitäisi vielä kokeilla, mitä kolmas kerta sanoo!
Nyt pystyn kommentoimaan, kun vaihdoin selainta. Sudenmorsiamen olen lukenut pari kertaa, Södergranin runoja olen jonkin verran lueskellut. Mutta todella kiinnostavalta kuulostaa tuo Papalagit! Kunhan olen kömpinyt nykyisen kirjavuoren uumenista, voisin kokeilla samoalaiseen ajatteluun pulahtamista. Tai pientä kahlailua ainakin.
VastaaPoistaHyvä kun pystyt taas kommentoimaan! Outoja ongelmia tulee välillä. Itse en ole lukenut Sudenmorsianta kuin sen yhden kerran. Olisi kyllä kiinnostavaa tutustua siihen uudestaan. Södergranin runot ovat ihania! Ja Papalagit on aivan huikea kirja. Nuorena kun asuin vähän aikaa Helsingissä, eräs henkilö suositteli sitä minulle, ja minua onnisti, kun löysin sen sitten joskus kirpputorilta. Joku länsimaalainen mies oli tainnut kirjata ylös tuon samoalaispäällikön näkemykset, jotka olivat kyllä tosi osuvia, kaikesta tästä oravanpyörästä ja ties mistä. Se on Otavan kustantama kirja vuodelta 1981, käännetty saksasta.
Poista