Rauhala on toiminut pitkään sairaalapappina, ja lisäksi hänet tunnetaan runoilijana (yksi minun lempirunoilijoistani muuten!). Kirjassa vuorottelevatkin lyhyet sairauteen ja kärsimykseen liittyvät hartaustekstit sekä Rauhalan herkät runot, joita on useista eri kokoelmista vuosien varrelta.
Kirja on hyvin hoitavaa ja lohdullista luettavaa. Tässä esimerkkinä ote luvusta Sinä tiedät kaiken:
"Joskus sairaus tuntuu ahdistavalta ja pimeältä verholta. Yltääkö kukaan ja mikään kivun ja surun yksinäisyyteen, hätään ja pelkoon? Näkeekö kukaan minun avuttomuuttani ja haparoivaa toivoani?
Psalminkirjoittaja sanoo: 'Vaikka sanoisin: 'Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon', sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.' (Ps. 139:11-12) Jumalan katse yltää myös sen pimeän läpi, mikä ympäröi meitä kipuna ja ahdistuksena. Hän on lähellä tuskan hämärässä.
Isä, sinuun katson
tuskan tulessa.
Sinä tahdot aina
kantaa minua.
Sinulle saa huutaa
henki rauhaton.
Löydän lohdutuksen,
yö kun läsnä on.
(Vk. 482:2)
Jumala tuntee sielumme kaipuun ja ikävän ja nekin sanattomat kysymykset, jotka etsivät häntä. Hän tietää syntimme ja syyllisyytemme ja kaiken, mikä painaa. Jumala on laupias ja armahtavainen. On turvallista vastaanottaa armo ja anteeksiantamus hänen valtakuntansa evankeliumissa ja uskoa koko elämä hänen hoitoonsa. Vaikka huomispäivä heittäisi varjojaan, Jumalan uskollisuus ei muutu: 'Vaan nytkin kaikkeen pelkoon, vaivaan on Isä luonut armotaivaan.' (Vk. 369:1)"
Toiseksi esimerkiksi vielä ote Niilo Rauhalan runosta Puhun:
"Ei ruumiini kieltä vaienna
yksikään sana,
ei hiljaisuus, joka tulee vieraaksi,
ei kipua taltuttava piikki.
Minne kärsimys on juurtunut
ahnain juurin,
sinne ulotut vain sinä,
joka kannoit koko maailman
ristin."
Tämän kirjan myötä sairaalapapin sielunhoito ulottuu sinne, missä ikinä me sairastammekaan, vaikka sitten olisimme yksin kotona. Suosittelen lämpimästi!
Kirja muistutti minua myös siitä, että vielä olisi paljon Niilo Rauhalan runokirjoja lukematta, joten pidän hänet mielessä!
Julkaisija Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry
Kirjapaja 2009
159 sivua
Kansi Tiina Haavistola
Kannen kuva Nicola Drill/Corbis/Skoy
Kirjakuvan ehdin ottaa silloin, kun en itse ollut vielä sairastunut... Vähän epätarkka siitä vain tuli, mutta olkoon.
Eipä ole tullut Rauhalaa luettua, paitsi mitä nyt virsikirjan virsiä olen veisannut. Erikoinen sattuma on, että Kajaanin reissulla autossa istuessa taisin saada aluksi jalan ja nyt tuntuu että myös lantion kipeäksi. Ajattelin aamulla, että onkohan tämä nyt sitä iskiasta! Vahva tulehduskipulääke tuntuu helpottavan. Paranemista Sinulle!
VastaaPoistaKiitos samoin paranemista myös sinulle! Toivottavasti ei ole pitkällinen vaiva. Minä pidän Rauhalan runoista, mutta ongelmana on se, että jostain syystä runoja tulee luettua aivan liian harvoin. Hänellähän on muuten paljon esim. kauniita luontoaiheisia runoja, ei pelkästään hengellisiä. Sitä en edes muista, mitkä virret ovat Rauhalan käsialaa. Pitäisikin hiukan tehdä hiukan tutkimuksia virsikirjasta!
PoistaNiilo Rauhalasta olen kuullut, oikeastaan vasta sitten enemmän kun tutuistuimme hänen poikaansa. Ei kovin ole tullut tutustuttua hänen tuotantoonsa. Johtunee varmaan siitäkin kun kuulutaan vapaisiin suuntiin, niin ei ole virsikirjaa niin paljon käytetty, vaan Hengellistä laululukirjaa ja Lauluja Jeesuksesta-vihkoseen.
VastaaPoistaHauska kuulla, että te tunnette hänen poikansa. No, minähän en itsekään edes muista, mitkä ovat Rauhalan virsiä. Tunnen hänet paremmin ihan tavallisena runoilijana, jolla on kyllä kristillisiäkin runoja, mutta myös paljon todella kauniita luontorunoja ym.
Poista