Noora Vallinkoski: Perno Mega City

Perno Mega City on lähiöromaani, joka kertoo Hannan, köyhän työläisperheen tyttären, lapsuudesta ja nuoruudesta turkulaisessa Pernon lähiössä 1980- ja 1990-luvuilla. Lukijalle on luvassa sekä Turku-nostalgiaa, ajankuvaa että koskettava, lopulta suorastaan viiltävä lähiönuoren elämäntarina.

Hannan äiti on psyykkisesti sairas, ja koska hän on heikko, Hannan pitää olla vahva, jaksoi tai ei. Lisäksi äiti vähättelee ja mitätöi tytärtään. Eikä siinä kaikki, vaan sitten vielä isä sairastuu syöpään. Mutta vaikka kotona on vaikeaa, onneksi Hannalla on hyviä kavereita. Köyhyys vain rajoittaa niin aikuisten kuin lasten ja nuortenkin elämää Pernossa.

Onneksi kirjan lämmin ja humoristinen sävy kuitenkin koukutti minut tähän Hannan ja muiden pernolaisten tarinaan. Alussa Hanna on vielä pieni, ja lapsen näkökulma pehmentää kaikenlaista kurjuuden kuvausta. Esimerkiksi rikkaita ihmisiä tyttö pohtii näin:

"Rikas ihminen oli porho. Porhoja oli enimmäkseen Aku Ankassa. Pernossa ei porhoja ollut. Porhot asuivat omilla saarillaan, joille ne rakennuttivat kaupungin piikkiin siltoja. Kotona niillä oli solariumlamput ja ponnahduslauta kolikkoaltaaseen. Joskus torilla pääsi näkemään porhon. Sen tunnisti siitä että sillä oli Wiklundin pussi ja hillitynruskeaa kynsilakkaa. Porhot päättivät kaikkien ihmisten asioista, mutta pienen ihmisen elämästä ne eivät tienneet mitään. Porhon pitäisi mennä päiväksi telakalle, mutta eivät ne käyneet töissä vaan elivät kuin Ruotsin kuninkaalliset, joille olivat sukua."

Kun lapsuus vaihtuu nuoruudeksi, kirjan sävy muuttuu hyvin vähitellen ja huomaamatta traagisemmaksi. Hannan vaikea äitisuhde tulee enemmän esiin, ja kuvaan tulevat tietysti nuorten juopottelut ja muut teinikapinoinnit. Lähiöelämän ankeus käy muutenkin entistä ilmeisemmäksi:

"Ruokavarastosta oli tullut Siwa. FilmNet oli vaihtanut nimensä Canal Plussaksi. Meitä kauhistutti pernolaisten hiljainen alistuminen siihen, että asioista muuttui vain nimi, muuten ne pysyivät samoina. Kaikki Pernossa oli tuskallisen pysähtynyttä. Ihmiset jäykkinä nukkeina kaupassa ja pysäkeillä, jalat muovijalustaan valettuina. Sama nojatuoli koulun takametsässä, pinttynyt kusen haju tunnelissa. Sama kuiville rypyille kellastunut ryyppyremmi Navigaren terassilla, tyhjissä tuopeissa vuosirenkaat. Samat tarinat samalla nuotilla. Merkityksettömiksi jauhetut sananparret kuin aikaa sitten makunsa menettänyt purukumi."

Vaikka Perno Mega City kertoo Hannan elämästä, samalla se kasvaa joksikin suuremmaksi: tarinaksi kokonaisesta lähiöstä. Siinä on niin paljon erilaisia sivuhenkilöitä, joiden kautta piirtyy kuva ympäröivästä todellisuudesta. On työläisiä, rikollisia, alkoholisteja, puliukkoja, metelöiviä naapureita ja monia muita. Henkilögalleria on värikäs ja kiehtova.

Noora Vallinkoski tietää mistä kirjoittaa, koska hän on turkulaisen lähiön kasvatti ja työläisperheen tytär. Tarina ja henkilöt ovat kuitenkin fiktiivisiä, vaikka moni kuuluukin löytäneen itsensä kirjan sivuilta. Mutta onhan Turussa sen verran asukkaita, että melko varmasti sieltä löytyy oikeastikin kaikkia näitä tyyppejä ja elämäntarinoita, joista kirjassa kerrotaan.

Vallinkosken esikoisteos on vahva yhteiskunnallinen romaani. Kannattaa tutustua!

Atena Kustannus Oy 2018
Toinen, tarkistettu painos
359 sivua
Kansi: Jussi Karjalainen