Siwert Petersson: Muukalainen

"Muukalainen tuli jalkaisin kaupungin takana olevilta kukkuloilta. Hän kulki läpi laakson, jossa paistoi Jumalan hymyilevä aurinko ja jossa ihmisillä kerrottiin olevan aavan ulapan ja kirkkaan taivaan muovaama luonteenlaatu.

  Muukalainen saapui kaupungin rajalle. Hän tunsi kuuman asfaltin sandaaliensa alla. Kävelyyn sopivia polkuja ei näkynyt. Muukalainen asteli yksin tiellä, jota rakennettaessa ei ollut ajateltu jalankulkijoita. Kaupunkiin päin meni paljon autoja. Oli se aika aamusta, jolloin liikenteen virta soljui siihen suuntaan.

  Pitkä kävelymatka uuvutti Muukalaista. Siitä oli jo kauan, kun hän oli vaeltanut kuumassa autiomaassa ja paahteisilla kedoilla. Sen jälkeen kuluneet vuosituhannet hän oli viettänyt etsien ihmisiä, erityisesti rauhattomia kulkijoita."

Näin alkaa Muukalaisen tarina. Hänen nimeään ei kirjassa mainita, mutta asiayhteydestä käy pian ilmi, että se mies, joka ihastutti ja vihastutti ihmisiä 2000 vuoden takaisessa Israelissa, on nyt tullut maan päälle uudestaan, tällä kertaa Eurooppaan. Maata kirjassa ei kerrota; käytännössä se voisi olla mikä tahansa. No, mielikuvitusmaahan se on; sen verran omaperäisiä asioita siellä välillä tapahtuu.

On mielenkiintoista lukea fantasiaa siitä, millaista olisi, jos Jeesus olisi maisemissa nykypäivänä. Kirja on tosin ilmestynyt jo vuonna 1982, joten ihan 2000-luvun saavutuksia ei vielä tunneta. Mutta ainakin autot ja televisio edustavat tarinassa nykyaikaa. 

Muukalainen herättää arvatenkin taas sekä ihastusta että vihastusta. Hänellä riittää rakkautta muiden muassa ilotyttöä, alkoholistia, mustalaisperhettä ja pyörätuolissa istuvaa Hannaa kohtaan. Mutta toisaalta hän herättää kohua ja pahennusta sotkemalla yhteiskunnan, viranomaisten, silmäätekevien, rikkaitten ja pappien kuvioita. Hänen tempauksensa päätyvät lehtijuttujen aiheeksi, ja hänet itsensä haastetaan oikeuteen.

"Lehdet saivat selville, että Muukalainen asui halveksitun mustalaisperheen luona. Valokuvauskoneen käyttäjä halusi ottaa kuvan, jossa Muukalainen esiintyisi yhdessä isäntäperheensä kanssa. Hän selitti Muukalaiselle:

  - Sitten ihmiset näkevät, että te otatte vastaan syntisiä ja syötte heidän kanssaan...

  Valokuvaaja oli lapsuudessaan tutustunut jonkin verran Kirjoituksiin, vaikkei hän nykyään enää lukenutkaan niitä. Muukalainen ymmärsi täydellisesti, mitä valokuvaaja tarkoitti. Monet pitivät pikkurikoksiin syyllistyneitä mustalaisia kaupungin syntisimpinä ihmisinä, vaikka siellä tehtiin paljon pahempaakin. Sanomalehtimiehet tiesivät tämän. Siksi heitä kiinnosti kovasti kuvata Muukalainen tässä ympäristössä.

  - Olet oikeassa, sanoi Muukalainen. - Minä otan vastaan syntisiä.

  Muukalainen katsoi valokuvaajaa silmiin tavalla, joka pani kameran tutisemaan miehen kädessä. Hänelle tuli sellainen tunne, että Muukalainen tiesi hänestä kaiken."

Jotkut haluaisivat myös hyötyä Muukalaisesta. Jos hän tulisi juuri heidän seurakuntansa kokoukseen tekemään ihmeitä, saataisiin paljon kansaa liikkeelle. Mutta Muukalainen ei suostu lähtemään mukaan mihinkään järjestettyyn show'hun.

Kirjassa on paljon satiiria ja yhteiskuntakritiikkiä. Esimerkiksi kun Muukalainen laitetaan työttömien kurssille:

"Siinä suuressa talossa, jossa kurssia pidettiin, oli myös työhuoneita, joissa voi opetella erilaisia ammatteja. Mahtavat koneet jyrisivät, ja suunnattomat porat uppoutuivat kovaan rautaan. Särmät hiottiin valtavilla sorveilla, jotka tekivät tuotteista hyvien ihmisten kaltaisia - mahdollisimman samankaltaisia ja harmittomia."

Pientä huumorin pilkettäkin kirjasta löytyy, ainakin kohdassa, jossa papinvaalien toinen ehdokas pitää vaalisaarnansa niin kovalla äänellä, että "kirkko kaikui ja kuulolaitteet rämisivät. Huonokuuloiset menivät iloisina kotiin, sillä sinä sapattina he olivat rakentuneet suuresti."

Itse olin lukenut Muukalaisen joskus ennenkin, eikä tarinassa enää ollut sellaista uutuudenviehätystä kuin ensimmäisellä kerralla. Esimerkiksi jotkut kärjistykset tuntuivat vähän yliampuvilta. Ja se, että suomennoksessa pyörätuolia sanottiin monta kertaa rullatuoliksi, sai sisäisen kielipoliisini äreälle tuulelle. On siellä sitten välillä pyörätuolikin, mutta useammin rullatuoli...

Mutta kyllä Muukalainen on ehdottomasti hyvin puhutteleva, ajatuksia herättävä ja lukemisen arvoinen kirja. Kun monet Raamatun tapahtumat ja opetukset tuodaan nykyaikaan, se panee miettimään asioita omakohtaisesti ja uudesta näkökulmasta. 

Ristin Voitto 1983

252 sivua

Alkuteos Främlingen (1982)

Suomentanut Tytti Träff

Päällys Jouko Jäntti