Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa

Eilen oli harmaa päivä, ja mielenikin oli matalapaineen puolella, joten olin lohtukirjan tarpeessa. Niin aloin vihdoin lukea uudestaan Kigalin kakkukauppaa, jonka olin lukenut ensimmäisen kerran joskus vuosia sitten. Se jos mikä on nimittäin lohtukirja! Se on kuin pala kakkua tai suklaalevy kirjan muodossa.

Kirjakuvan otin muuten jo reilu vuosi sitten eräässä kahvilassa, joka ehti lopettaa toimintansakin jo viime talvena. Olen siis oikeasti suunnitellut tähän kirjaan palaamista jo kauan! 

Gaile Parkin on itse valkoinen, mutta luin netistä, että hän on asunut pitkään Afrikassa, myös Ruandassa. Kyllä kirjassa onkin melko afrikkalainen tunnelma, ainakin jos tällainen kyseisessä maanosassa melkein koskaan käymätön henkilö pystyy sitä arvioimaan...

Päähenkilönä on tansanialainen Angel, joka asuu Ruandan pääkaupungissa Kigalissa, koska hänen miehensä on siellä töissä. Heillä on kasvatettavanaan myös viisi orpoa lastenlastaan. Angel on sympaattinen hahmo kuumine aaltoineen ja rintaliiveissä säilytettävine rahoineen.

Angel tekee tilauksesta kakkuja ihmisten juhliin. Kun asiakas tulee hänen luokseen, hän keittää ensi töikseen maukasta, mausteista tansanialaista teetä, ja sitten neuvotellaan. Teekupin äärellä jaetaan myös elämäntarinoita, iloja ja suruja. Niin Angel kuin hänen asiakkaansakin ovat kokeneet monia traagisia kohtaloita. Yhdessä itketään ja nauretaan, pohditaan ihmissuhteiden kiemuroita, ystävyyttä ja rakkautta. 

"Jenna ei saanut lausettaan loppuun, mutta Angel olisi voinut jatkaa sitä hänen puolestaan: 'Epäilen, että mieheni pettää minua.' Tällaisiin epäilyksiin auttoi vain hyvin makea tee. - Kuule, istu sinä tässä ja rauhoitu, niin minä keitän meille teetä. Tiedän, että juot mieluummin kahvia, mutta usko pois: kun on oikein järkyttynyt, vain tee voi auttaa. Jos joku on onneton, tee on hänelle kuin äidin syleily.

  Angel meni keittiöön ja ryhtyi kuumentamaan maitoa jättäen Jennan sohvalle niistämään nenäänsä ja vetämään keskittyneesti ilmaa keuhkoihinsa. Kun hän palasi teemukit kourassaan, Jenna näytti jo selvästi rauhallisemmalta.

  Jenna maistoi teetään. - Hei, tämähän on hyvää. Mausteista.

  - Tällaista teetä minun kotimaassani keitetään."

Angelilla on lämmin sydän, ja hän auttaa ihmisiä monin eri tavoin, ei pelkästään kakkuja leipomalla ja kuuntelemalla. Joskus hän toimii jopa amorin apulaisena.

Kirjan sävy on kepeä ja monesti myös riemastuttavan humoristinen, mutta toisaalta Kigalin kakkukaupassa pohditaan hyvinkin vakavia ja syvällisiä asioita. Kaiken kepeyden ohella Gaile Parkin käsittelee monia yhteiskunnallisia kysymyksiä. On aids-potilaita, aids-orpoja, Ruandan kansanmurhasta eri tavoin kärsineitä, traumatisoitunut sotilas, joka kaapattiin hänen ollessaan vielä nuori poika ja pakotettiin sotilaaksi, sekä teinityttö, joka työskentelee prostituoituna elättääkseen pikkusisaruksensa, koska heillä ei ole vanhempia. Mutta tavallisempaakin arkea jotkut elävät, ja pienempiäkin ongelmia kirjan henkilöillä on. 

Gaile Parkin onnistuu kirjoittamaan henkilöistään sellaisella lämmöllä, että todellinen lohtukirja tämä on ehdottomasti. Lukijakin saa itkeä ja nauraa yhdessä Angelin ja hänen tuttaviensa kanssa. 

Huumorin kukkasia edustaa muun muassa tapaus, jossa eräs Angelin perheen kanssa samassa talossa asuva mies lähettää ilmeisesti palvelijansa hakemaan naapurin naiselta - kondomeja! Nainen on hämillään ja järkyttynyt. Vasta myöhemmin asian todellinen laita vihdoin selviää... mutta miten, sitä en ala tässä paljastaa. 

Tiedän, että kirjalle on jo ajat sitten ilmestynyt jatko-osa, Kigalin kakkukauppa muuttaa, mutta sitä en tiedä, miksi en ole tullut lukeneeksi sitä. No, ehkä tämän jälkeen senkin voisi hankkia luettavakseen. Toivottavasti se on yhtä hyvä!

Kustannusosakeyhtiö Tammi 2009

Pokkari Bonnier Kirjat Oy 2011

Alkuteos Baking Cakes in Kigali (2009)

Suomentanut Annukka Kolehmainen

Kannen kuva Petra Borner / Dutch Uncle