Suomen kristillisissä piireissä tunnettu ja rakastettu pastori-terapeutti Seppo Jokinen kertoo tässä kirjassa oman kutsumuksensa vaiheista. Kirja ei ole elämäkerta, koska siinä keskitytään vain kutsumuksen kannalta merkittäviin asioihin, mutta kutsumuselämäkerraksi sitä voisi kyllä sanoa.
Seppo Jokinen oli vain noin kolmivuotias, kun eräs pastori sanoi hänen vanhemmilleen: "Tästä pojasta tulee pappi! " Myöhemmin hän saikin kutsumuksen hengelliseen työhön ja valmistui vapaakirkon pastoriksi. Seurakuntatyössä hän kuitenkin paloi nopeasti loppuun.
Tämän jälkeen hän toimi pitkään erilaisissa päihdealan töissä, kuten A-klinikan terapeuttina. Hänellä oli kuitenkin synkkä salaisuus: hänestä itsestään oli tullut alkoholisti.
Kului vuosia, joiden aikana kutsumus oli hautautuneena jonnekin syvälle. Mutta siellä se oli. Tuli sitten vihdoin sekin aika, jolloin Seppo raitistui, alkoi käydä AA:ssa ja sai alkaa oman eheytymisprosessinsa. Helppoa se ei ollut.
Mutta kaikki koettu oli valmistanut Seppo Jokista aivan uusiin tehtäviin. Hänelle avautuivat ovet rikkinäisten ihmisten auttamiseen. Hän toimi terapeuttina ja kiersi ympäri Suomea puhumassa. Kirkot täyttyivät ja ihmiset kuuntelivat silmät kyynelissä. Myös Joel Hallikaisen kanssa Seppo Jokinen piti yhteisiä kirkkoiltoja.
Kirja on valtavan rohkaiseva ja sisältää syvällistä elämänviisautta, jota on voinut oppia vain kovien Jumalan koulujen kautta. Kirja rohkaisee uskomaan siihen, että jokaiselle on varattuna oma tehtävänsä ja kutsumuksensa. Toisten tehtävät ovat näkyviä, toisten näkymättömiä, mutta yhtä tärkeitä ne kaikki ovat.
Seppo Jokisen elämäntarina rohkaisee siinäkin, ettei kukaan ole Jumalalle toivoton tapaus. Syvältäkin on tie ylöspäin, ja Jumala voi kääntää siunaukseksi ne syvyydessä koetut asiat.
Sepon ystävä, vapaakirkon pastori ja emeritus kirkkokunnanjohtaja Olavi Rintala kirjoittaa:
"Kun nyt istuin kirkonpenkissä kuuntelemassa häntä, näin, miten ihmiset imivät hänen sanojaan ja janosivat niiden hoitavaa sanomaa. Samalla he olivat hyvin iloisia ja vaikuttuneita siitä, miten rehellisesti Seppo kertoi elämänsä kivuista ja prosesseista.
Silloin muistin jälleen Jumalan miehen ilmoituksen, jonka hän välitti Sepolle kolmekymmentä vuotta aiemmin, kun olimme saaneet opiskelumme päätökseen: 'Sinäkin luulet, että sun koulus on käytynä. Mutta koulutus jatkuu. Kun kerran palajat, vahvista veljiäsi.'
Se oli minulle riemullinen ilta! Tajusin, että Seppo on käynyt koulunsa. Tajusin myös, että kukaan meistä, jotka olimme saaneet aivan saman työntekijäkoulutuksen, ei olisi pystynyt vastaamaan ihmisten tarpeeseen samalla tavoin. Siihen vaadittiin Jumalan antamaa erikoiskoulutusta ja erityiskutsumusta.
Tippa silmässä kiitin Jumalaa siitä, että olin saanut nähdä sen päivän. Kokemus todisti väkevästi Jumalan huolenpidosta ja vahvisti, että armo kantaa."
Silloin muistin jälleen Jumalan miehen ilmoituksen, jonka hän välitti Sepolle kolmekymmentä vuotta aiemmin, kun olimme saaneet opiskelumme päätökseen: 'Sinäkin luulet, että sun koulus on käytynä. Mutta koulutus jatkuu. Kun kerran palajat, vahvista veljiäsi.'
Se oli minulle riemullinen ilta! Tajusin, että Seppo on käynyt koulunsa. Tajusin myös, että kukaan meistä, jotka olimme saaneet aivan saman työntekijäkoulutuksen, ei olisi pystynyt vastaamaan ihmisten tarpeeseen samalla tavoin. Siihen vaadittiin Jumalan antamaa erikoiskoulutusta ja erityiskutsumusta.
Tippa silmässä kiitin Jumalaa siitä, että olin saanut nähdä sen päivän. Kokemus todisti väkevästi Jumalan huolenpidosta ja vahvisti, että armo kantaa."
Seppo Jokinen on kirjoittanut lukuisia eheytymisaiheisia kirjoja. Tämän kirjan loppuun on liitetty yksi luku hänen 10-vuotisjuhlakirjastaan Vahvista tahtoni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti