Kiitos näkemiin

Tässä viikon sisällä on tulossa sekä henkilökohtaiset synttärini että bloggaajasynttärini. Ensimmäisen kirjablogini perustin nimittäin 7.10.2015, eli neljä blogivuotta on tulossa pian täyteen (vaikka tänne Bloggeriin siirryin vasta seuraavana keväänä).

No, niin ihania kuin kirjat, kirjablogit ja kirjabloggaaminen ovatkin, olen ollut jo kauan väsynyt, kirjaähkyssä ja blogiähkyssä. Järkyttävä kirjakaaos on sekä konkreettisesti meillä kotona että henkisesti minun korvieni välissä. Kuinka ollakaan, viimeinen pisara on tipahtanut juuri näin nelivuotissynttärien alla, ja siitä tuo otsikko: Kiitos näkemiin!

En olisi uskonut tätä, mutta näin siinä kuitenkin lopulta kävi. Niin koukussa kuin olinkin tähän blogiin, nyt on tullut aika lopettaa. 

Ehkä yksi osatekijä onkin ollut juuri se koukussa oleminen. Olen vähän sellainen, että en välttämättä innostu joka asiasta, mutta jos innostun jostain, syöksyn siihen täysillä ja annan kaikkeni ja vähän enemmänkin. Silloin voi vain käydä myös niin, että ajan mittaan väsyy. 

Huomasin kyllä jo silloin syksyllä 2015, että blogin myötä lukemiseni muuttui ihan pakkomielteiseksi, ja muu elämä kärsi. Oli niin koukuttavaa, kun sai blogata aina vain uusista kirjoista. Minua väsytti vähän jo silloin, mutta toisaalta olin niin onnessani, että annoin vain mennä. 

Sitten myöhemmin, kun aloin seurata muitakin kirjablogeja, aloin saada myös lukuvinkkejä kymmeniltä eri tahoilta: kymmenittäin ja sadoittain uusia ja taas uusia houkuttelevia lukuideoita. No, siinähän kävi niin, että usein se, mitä olin itse aikonut ja halunnut lukea, jäi niiden toisilta saatujen ideoiden jalkoihin. Ehkä tämä on teille muille pelkästään positiivinen asia, mutta minusta tuntui, että olin koko ajan hukkumaisillani huojuvien kirjapinojen ja lukulistojen alle. Enkä juuri koskaan ehtinyt lukea niitä kirjoja, joista olin ihan oma-aloitteisesti kiinnostunut.

Ennen blogiaikaa en myöskään seurannut uutuuskirjoja läheskään niin aktiivisesti kuin viime vuosina. Sekin on alkanut stressata ja väsyttää. En jaksa yrittää olla jatkuvasti ajan hermolla "pystyäkseni osallistumaan keskusteluun" - ja mitä näitä syitä nyt on meillä kirjabloggaajilla. Olen kyllä huomannut, että jotkut bloggaajat valittelevat, että tietyntyyppisiä kirjoja ilmestyy liikaa, mutta silti he tunnollisesti kahlaavat läpi juuri nekin kirjat, jotka heitä eivät yhtään edes kiinnosta. Kaiketi siis vain voidakseen osallistua keskusteluun... 

Totta kai jos törmään jossain kiinnostavaan uutuuskirjaan, voin kyllä lukea sen, mutta aktiivinen tilanteen seuraaminen loppuu nyt. 

Kirjarakkaus ja kirjarikas elämä jatkuu siis kyllä, mutta tästä lähtien rennosti ja vapautuneesti yksityisissä merkeissä. On aika ihana ajatus, ettei tarvitse enää tilittää koko maailmalle, mitä luki ja mitä siitä ajatteli. Eikä tarvitse miettiä, miten henkeviä tai älyvapaita mietteitä tuli jaettua mistäkin kirjasta.

Toki sekä henkevät että älyvapaat bloggaukseni jäävät edelleen tänne elämään ja luettaviksi. 

Ihanaahan tämä joka tapauksessa oli niin kauan kuin tätä kesti! Kiitos teille kaikille kuluneista vuosista; on ollut ilo tutustua moniin huikeisiin bloggaajiin, kirjailijoihin ja kirjoihin näissä merkeissä. Lukuintoa ja kirjarakkautta itse kullekin edelleen! 

Rakkaudella 

Minna

"Tärkeintä elämässä on nöyryys ja intohimo. Mitä tahansa teetkin, tee se takapuoli savuten. Syöksy siihen suorin vartaloin, kahdella kierteellä. Koska vain siten lunastat itsekunnioituksesi. Ja jos kaadut, nouse ylös, pane heftaa polveen ja etene taas. Ja jos kaadut aina vain, ajattele, että ei kukaan kaadu niin komeasti kuin minä. Niin komeasti suoraan mahalleen ja näköalapaikalle. Sillä autuaita ovat ne, jotka osaavat nauraa itselleen, koska heiltä ei tule elämässään hupia puuttumaan."

Aino Suhola