torstai 30. kesäkuuta 2022

Satu Rämö: Hildur


Islannissa asuva Satu Rämö on kirjoittanut kyseisestä maasta kiinnostavia kirjoja, joista minunkin blogissani on Islantilainen voittaa aina - Elämää hurmaavien harhojen maassa. Nyt Rämöltä on ilmestynyt ensimmäinen romaani, dekkari Hildur. Sen myötä lukija pääsee Islannin syrjäisten Länsivuonojen lumisiin talvitunnelmiin - ja mikäpä sen hauskempaa näin helteellä! Myös jännitys on tässä kirjassa sopivan kylmäävää. 

Hildur Rúnarsdóttir työskentelee Länsivuonojen ainoana rikostutkijana. Hän on lapsena traumatisoitunut kahden pikkusiskonsa katoamisen myötä ja taistelee vapaa-ajallaan ahdistusta vastaan surffaamalla Atlantin kylmissä vesissä. Työparikseen hän saa suomalaisen poliisiharjoittelija Jakob Johansonin, joka on kokenut kovia hänkin, kun ex-vaimo on vienyt heidän pienen poikansa ja pyrkii estämään isän ja pojan sovitut tapaamisetkin. 

Kun Jakob saapuu harjoitteluunsa yleensä niin rauhallisille Länsivuonoille, alkaa tapahtua outoja kuolemantapauksia, jotka osoittautuvat murhiksi ja joilla huomataan jossain vaiheessa olevan eräs erikoinen yhdistävä tekijä. Muun tutkinnan ohella Hildur yrittää myös selvittää kadonneiden siskojensa kohtaloa. Tapahtumat seuraavat toistaan kiinnostavasti, ja kirja koukuttaa niin, että se oli pakko lukea yhdessä päivässä loppuun asti. Juonen lisäksi islantilaisen ympäristön, elämänmenon ja tapojen kuvaus vie mennessään. Mukana on myös hiukan islantilaista mystiikkaa. 

Muissakin blogeissa on kommentoitu kursiivilla kirjoitettuja lyhyitä lukuja, joissa murhaaja esittelee sairasta ajatusmaailmaansa. Noin kammottavia ajatuksia minäkään en olisi välittänyt lukea, vaikka joskus nuo tuollaiset murhaajapätkät voivat olla ihan kiinnostaviakin.  

Oli ilo huomata, että myös dekkarien kirjoittaminen sujuu Rämöltä loistavasti. Tarina etenee sujuvasti, jännitys pysyy yllä ja loppuratkaisu on yllättävä, varsinkin murhaajan motiivi. Kirjalle on ilmeisesti tulossa jatkoa, joten tätä herkkua saadaan siis lisää. Hienoa! 

Hildur laski puhelimen kädestään ja antoi katseensa lipua keittiönikkunaan. Ulkona oli pimeää. Sitten se jälleen iski. Ikävän tuttu paino alkoi vähitellen kulkea hänen ylitseen kuin musta painava peitto. Tuijottaessaan ulos katuvalojen puhkomaan mustaan pimeyteen hän tiesi. Hän tiesi, että jotain ikävää oli matkalla, mutta hän ei pystynyt laittamaan sitä kartalle tai aikajanalle. Kaikki ei ollut kunnossa. 


WSOY 2022 
363 sivua 
Päällys: Ville Laihonen 

Muissa blogeissa: 

4 kommenttia:

  1. Hildurista on tullut suorastaan hitti blogimaailmassa! Pitää itsekin tutustua, kunhan sattuu kirjastossa olemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän Islantiin sijoittuva dekkari kiehtoo, ja Rämön aikaisemmatkin kirjat ovat olleet suosittuja. Innostuin Hildurista heti kun näin sen uutuuskatalogissa, ja se osoittautuikin oikein kelpo dekkariksi.

      Poista
  2. Tämä kyllä kiinnostaa. Meillä on Rämön Islanti-kirja ensi syksyn lukupiirikirjana. En ole sitä vielä lukenut. Sen jälkeen voisi tarttua tähän dekkariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea tämäkin! Minulla on vielä lukematta Rämön uudempi Islanti-kirja, olikohan sen nimi Talo maailman reunalla tms. Sekin kiinnostaa kovasti.

      Poista