Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina - Elämää hurmaavien harhojen maassa

Sarjassa "suomalainen muuttaa ulkomaille"! Joulun alla kerroin perheestä, joka muutti Belizeen; nyt on vuorossa tämä Satu Rämön kirjoittama paljon hehkutettu kirja Islannista. Siis ainakin minulle sitä oli paljon suositeltu - eikä suotta! Kirja kyllä suorastaan ylitti odotukset ja nostatti jossain määrin Islanti-kuumetta. On se niin upea ja uskomaton maa.

Satu Rämö lähti Islantiin ensin vaihto-opiskelijaksi ja päätyi lopulta maahan islantilaisen miehen vaimoksi. Hänellä on nyt Islannista kokemusta jo useiden vuosien ajalta.

Kirjasta käy ilmi, että maassa ei ole eksoottista ja erilaista pelkästään sen upea luonto, vaan lähes kaikki mahdollinen, ihmisistä lähtien. Suomalaisilla ja islantilaisilla synkkaa keskenään paremmin kuin muiden pohjoismaalaisten kanssa, mutta toisaalta kansanluonteessa ja kulttuurissa on suuria eroja. Islantilainen voittaa aina ei ole tuulesta temmattu nimi kirjalle. Siellä nimittäin ollaan suomalaisen näkökulmasta suorastaan ylioptimistisia, ja usko itseensä ja tulevaisuuteen on islantilaisilla huipussaan. Siitä johtuen he ovat valmiita ottamaan hurjiakin riskejä, ja jostain kumman syystä siinä saattaa monesti käydä hyvin.

Tosin olihan Islannin pankkikriisi, jossa sitten kävi huonommin... mutta se taisi olla melkeinpä poikkeus?! Noista talousasioista Rämö kirjoittaa asiantuntemuksella; onhan hän koulutukseltaan ekonomi. En ehkä paljoa ymmärtänyt, mutta sen kyllä, että ennen pankkikriisiä Islannissa hoidettiin raha-asioita aivan järjettömästi.

Islannin eksotiikkaa ovat tarinat trolleista, menninkäisistä ja kummituksista. Suhteessa väkilukuun maassa on paljon uuspakanuutta; vanha viikinkien perintö elää siellä vielä. Menneiltä ajoilta islantilaisilla on saagansa. Kulttuurin alueella kirjallisuus onkin ollut vahvaa jo kauan sitten. Varhaisella keskiajalla, kun muualla Euroopassa kirjoitettin latinaksi, Islannissa kirjoitettiin jo kansankielellä. Keskiajalla kirjoitettiin muinaisislanniksi 11 000 sivua tarinoita, runoja ym, kun samaan aikaan Ruotsissa kirjoitettiin 20 sivua, Norjassa tuhat sivua ja Tanskassa neljä sivua! Nykyäänkin Islannissa julkaistaan paljon kirjoja suhteessa väkilukuun.

Satu Rämö kertoo monin paikoin humoristisesti maan tavoista ja omasta kotoutumisestaan. Kielen kanssa esimerkiksi oli omat ongelmansa: Rämö kertoo kirjassa muutaman todella nolon mokan, joita hän teki yrittäessään puhua islantia. Mutta selvittiinhän niistäkin tilanteista!

Islannin omaleimaisuutta on esimerkiksi se, että suunnilleen kaikki tuntevat kaikki, koska asukkaita on vain noin 300 000. Toisaalta Satu Rämö ja muut ulkomaalaiset puolisot ovat tervetulleita tuomaan maahan uutta verta, etteivät aivan kaikki olisi sukua toisilleen! Perhe on Islannissa laaja, sukukokoukset suuria. Lapsen syntyessä myös isä jää isyysvapaalle. Kaupungilla näkikin paljon komeita viikinkejä lastenvaunuineen.

Luonnon eksotiikkaa on esimerkiksi se, että Islannissa lämpötila nousee harvoin yli 20 asteen. Niin lämpimällä säällä kaupatkin sulkevat ovensa aikaisemmin, että ihmiset saisivat olla ulkona! Toisaalta taas kylmässäkin islantilaiset pääsevät uimaan kuumissa lähteissä tai lämmitetyllä hiekkarannalla. On myös tulivuoret ja Euroopan suurin jäätikkö. Maassa on paljon upeita retkikohteita, mutta luonto on myös vaarallinen ja arvaamaton. Jäätiköllä ihmisiä on eksynyt ja pudonnut railoon. Tulivuoret voivat yllättää, kuten Eyjafjallajökull, jonka purkautumisesta seurauksineen keväällä 2010 kirja myös kertoo.

Mielenkiintoista tällaisen metsäsuomalaisen kannalta oli myös lukea, ettei Islannissa ole juurikaan puita. Siten esimerkiksi tuulen voimakkuutta ei voi nähdä, kun katsoo ikkunasta ulos, koska siellä eivät puut huoju. Ja Islannissahan muuten tuulee! Onhan se Atlantin ympäröimä saari.

Itse asiassa tämä kirja sisältää niin paljon ja monenlaista, etten osaa tämän enempää kertoa. Varsinkin kun itse asiassa olen ihan unen partaalla tällä hetkellä... Laitankin tämän postauksen puutteet ainakin osittain uneliaisuuden piikkiin! Kannattaa lukea kirja itse, se on nimittäin todella mielenkiintoista ja huikeaa luettavaa!

"Vaihdoimme ylle uimapuvut ja laskeuduimme istumaan lämpimään jokeen. Virtaava vesi hieroi mukavasti hartioita. Rentoutin vaelluskengissä hikoilleita jalkoja hieromalla jalkapohjiani joen hiekkapohjaan. Siinä kelpasi istua ja katsella sumuista vehreää laaksomaisemaa. Kylmän puron viilentämät oluet kruunasivat islantilaisen juhannuksen. Yöllä kömmimme makuupusseihin. Hiljaisuuden rikkoivat kauempana sijaitsevien kuumien lähteiden sihinä ja porina. Välillä vuorten rinteiltä kuului lampaiden määkinää."

WSOY 2015
Bon-pokkari 2016, 279 sivua
Kuvat Björgvin Hilmarsson
Graafinen suunnittelu Satu Kontinen