keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Han Kang: Ihmisen teot

Tämä odotettu, vasta ilmestynyt Han Kangin romaani on nyt luettu. Kirjailijaan liittyen sanottakoon heti alkuun se, että Vegetaristia en ole lukenut (ainakaan toistaiseksi), joten en osaa verrata siihen, toisin kuin varmaan suunnilleen kaikki muut kirjabloggaajat.

Senkin voi heti todeta, että tämä kirja ei sovi sellaiseen tilanteeseen, jossa lukija haluaa rentoutua ja nautiskella. Aihe on niin rankka. Kysymyksessä on diktatuurin aikainen Etelä-Korea vuonna 1980, jolloin Gwangjun kaupungissa opiskelijoiden mielenosoitukset tukahdutettiin järkyttävän julmasti ja verisesti. Kirjailija itse on syntynyt Gwangjussa ja muuttanut sieltä pois kymmenvuotiaana juuri ennen kansannousua. Lapsena hän kuuli aikuisten kuiskuttelevan kauheista asioista ja onnistui salaa näkemään jonkin kuvan silvotusta ihmisestä. Tätä kirjaa varten hän sitten tutki tuolloisia tapahtumia niin tarkkaan, että alkoi nähdä painajaisia - eikä ihme.

Tarinaa kerrotaan monen eri henkilön näkökulmasta. Jotkut heistä kuolevat tuossa verilöylyssä; toiset taas jäävät henkiin ja muistelevat tapahtumia vuosien jälkeen. Henkiin jääneillä on erilaisia kokemuksia: kidutusta vankilassa tai surua läheisten kuolemasta. Mutta mitä ikinä he ovatkin kokeneet, he ovat traumatisoituneet kokemastaan. Moni vetäytyy syrjään, alkaa juoda tai pakenee työhönsä ja vaikenee kokemastaan; jotkut tekevät itsemurhan.

Kaikkea tätä väkivaltaa, tappamista, kidutusta ja traumoja kirja kuvaa säälimättömän rajusti, julmasti ja kaunistelematta. Ihmisen teot todella näytetään sellaisina kuin ne ovat. Koko kirja on kuin suuri kysymys- ja huutomerkki: Kuinka ihminen voi tehdä tällaista toiselle ihmiselle?!

Kirjan alkupuolella kerrotaan eräästä tapetusta, joka lojuu kuolleena ruumiskasassa, ja hänen sielunsa leijailee siinä ympärillä. Kun tässä kohtauksessa Han Kang kuvaa inhorealistisen yksityiskohtaisesti ruumiiden mätänemistä päivä päivältä, niin tuossa kohtaa minulle tuli tunne, etten taida selvitä tästä kirjasta. Miten saan tämän luettua loppuun?

Mutta onneksi jatkoin! Nimittäin ei sitä ruumiskasaa sentään loputtomiin kuvata. Sen jälkeen tapahtuu paljon muuta. Vaikka se kaikki on järkyttävää ja surullista, näyttäytyy kirjassa kuitenkin ihmisen julmuuden ohella myös ihmisen herkkyys ja inhimillisyys - niiden uhrien, jotka kärsivät.

Kuten takakannessa sanotaankin, kirja antaa äänen niille, jotka vaiennettiin. Sellaisena se on äärettömän hyvä ja tärkeä teos. Se muistuttaa menneisyydestä, että emme unohtaisi, ja samalla se on meille kaikille muistutus, että koko ajan jossain päin maailmaa on vainoa, sortoa, kidutusta ja väkivaltaa. Ihmisiä tapetaan mielipiteidensä, uskomustensa, kansallisuutensa ja ties minkä takia. Kunpa vain tavallinen ihminen ei olisi niin pieni ja voimaton kaiken pahuuden edessä...

Ihmisen teot on kaikessa järkyttävyydessään vaikuttava, puhutteleva ja pysäyttävä teos. Sellainen, joka jättää lukijansa sanattomaksi.

Suosittelen kirjaa kaikille muille, mutta en herkästi ahdistuville.

"Päälaellesi putoilee vesipisaroita. Kun katsot taivaalle, niitä osuu poskiisi ja otsaasi. Ne tuntuvat yhdistyvän ja sulautuvan silmänräpäyksessä maahan ryöppyäväksi rankkasateeksi. 
  Puhuja huutaa mikrofoniin: 'Olkaa hyvät ja pysykää paikoillanne! Muistotilaisuus ei ole vielä päättynyt. Päällenne sataa edesmenneiden sielujen vuodattamia kyyneleitä.'
  Koulupukusi kauluksen alle on pujahtanut vilpoista vettä, joka kastelee paidan valuessaan alaspäin. Sielujen kyyneleet ovat totisesti kylmiä."

Lämmin kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta ja vaikuttavasta lukuelämyksestä!

Gummerus 2018, 230 sivua
Suomennettu Deborah Smithin englanninnoksesta Human Acts
Suomentanut Sari Karhulahti
Kannen suunnittelu Tom Darracott

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti