Outi Pakkanen: Kissa kuussa

Tämä Outi Pakkasen dekkari alkaa olla pian ajankohtainen, koska siinä vietetään supisuomalaista juhannusta. Juhlinta alkaa suht leppoisasti, mutta tunnelma kiristyy pian äärimmilleen, kunnes juhannusaamussa kiirii kauhunhuuto: eräs kirjan henkilöistä löydetään kuolleena rantavedestä - kaiken lisäksi tapettuna. 

Juhannuspäivän aamuidylli olisi saattanut jatkua vaikka kuinka pitkään, ellei kaksi lähes samanaikaista tapahtumaa olisi rikkonut sitä raa'asti ja peruuttamattomasti. 

  Ensin kiiltävänmusta Audi ajoi kartanon pihaan ja pysähtyi äkäisesti kuistin eteen. 

  Heti sen jälkeen rannasta alkoi lähestyä pelästynyt, katkeamaton huuto. 

Helsinkiläisen putiikinpitäjä Marja Leimo-Nikalan ja hänen miehensä Perttu Nikalan (ja heidän kaksostyttöjensä) kartanoksi kutsutussa talossa Porvoon lähellä kokoontuu juhannuksen viettoon sekalainen seurakunta. Lukanderin pariskunta on kutsuttu paikalle, he puolestaan ovat pyytäneet mukaansa kuokkavieraaksi tuttavansa Panun, joka tulee innokkaasti videokuvaamista harrastavan 8-vuotiaan poikansa kanssa. Lisäksi kuokkavieraan kuokkavieraaksi mukaan lyöttäytyy Paula, jota Panu ei ole ennen edes tavannut. Nainen on röyhkeän tuntuinen ja pitää peliä kaikkien paikalla olevien miesten kanssa. 

Paikalla on myös sarjan päähenkilö, mainosgraafikko Anna Laine Otto-kissansa kanssa, joka seikkailee kartanolla ja päätyy yöttömässä yössä aina kuuhun asti. 

Menossa mukana on muitakin lähistön asukkaita ja Leimojen sukulaisia. Myös eräs henkilö, jonka ilmestyminen maisemiin on Marjalle erittäin ikävä yllätys. 

Muistin viimeksi lukemastani Pakkasen dekkarista, etteivät tapahtumat välttämättä kehity hirveällä kiireellä. Nyt kun en sellaista odottanutkaan, nautin valtavasti tästä tarinasta, jossa jännitteet henkilöiden välillä kehittyivät hiljalleen. Alusta asti sai kuitenkin arvailla, kuka näistä henkilöistä lopulta tulee tapetuksi, kuka siihen syyllistyy ja miksi. Jännitystä oli minusta oikein sopivasti, ja se tietysti tiivistyi loppua kohti. Oli kiva, kun sai epäillä vuoron perään suunnilleen kaikkia henkilöitä; niin epäilyttäviä Pakkanen oli heistä onnistunut tekemään. Kenellä tahansa olisi tässä voinut olla motiiveja mihin tahansa, sen verran mutkikkaita heidän välisensä suhteet olivat. Kaiken hullunmyllyn keskellä todellista syyllistä ei pysty suoralta kädeltä arvaamaan. En minä ainakaan pystynyt. 

Kissa kuussa on tietenkin myös täyttä juhannusfiilistelyä, ja siksikin juuri nyt erityisen nautinnollista luettavaa. Vesi nousi kielelle juhannusherkkujen äärellä; alkoi niin tehdä mieli uusia perunoita, silliä, raparperia ja mansikoita! (Aloinkin siinä samalla suunnitella juhannuksen gourmet-elämyksiä...) Anna Laine -dekkarit kuuluvat olevan tällaista kulinarismin juhlaa. 

Ihastuin tähän leppoisaan jännitykseen tällä kertaa niin paljon, että taidanpa lukea Pakkaselta vielä muutakin. Blogissani on häneltä tähän mennessä vain Helle, kesädekkari siis sekin. Muuten olen luultavasti lukenut Pakkasen dekkareita joskus todella kauan sitten, joten onkin korkea aika jatkaa siitä, mihin joskus jäin. 

Kirja on jo sen verran vanha, että siinä on myös mukavaa ajankuvaa, kuten putkikassit ja neonväriset shortsit. Oi niitä aikoja! 

Lopuksi hiukan niitä juhannustunnelmia: 

- Hopeinen kuu luo merelle siltaa, tulla ei koskaan voisi kai tällaista iltaa... Seija hyräili. Hän oli kaikkea muuta kuin romantikko, mutta tässä liikkumattoman tyynessä lämpimässä juhannusyössä oli jotakin suorastaan taianomaisen lumoavaa. Hän vilkaisi valkoisessa usvassa kylpevälle rantaniitylle ja päätti kerätä tyynyn alle seitsemän kukkaa. Jospa vaikka näkisi unessa jonkun... vaikka miehen menneisyydestä... 

Otava 1990 

271 sivua 

Päällys: Seppo Polameri 

Lukuvinkin sain talvella Kirjojen kuisketta -blogista. Kiitos Anneli tästä oikein hyvästä vinkistä! 

Muita bloggauksia: 

Amman lukuhetki 

Sallan lukupäiväkirja 

Niin muuten, tällä viikolla kirjablogeissa vietetään dekkariviikkoa. Itse en ole virallisesti ilmoittautunut siihen mukaan, kun en koskaan tiedä etukäteen, millaisten kirjojen tuulella satun milloinkin olemaan. Mutta tässäpä nyt yksi dekkari minultakin tähän viikkoon!