Arto Juurakko: Rakkahan kans - Lemmenhippuja pohojalaasittain

Viime lauantaina olin runopiknikillä kuuntelemassa, kun Arto Juurakko ja Jussi Lampi esittivät Juurakon humoristisia Etelä-Pohjanmaan murteella kirjoitettuja rakkausrunoja. Tietysti oli aivan pakko ostaa yksi kirja omaksikin, ja tässä se nyt on. Tämä on neljäs lukemani Juurakon runokokoelma; yhteensä niitä on jo yksitoista, joten vielä riittää luettavaa. 

Olen nyt mahdottoman tehtävän edessä, kun pitäisi jakaa jotain pientä tästä kirjasta. Tässäkin oli taas niin paljon aivan mahtavia runoja, että miten niistä voi valita vain muutaman esiteltäväksi? Varsinkin kun en todellakaan osaa valita! Mutta yritetään. Ja jokainen kiinnostunut kiirehtiköön hankkimaan kirjan luettavakseen, niin sieltä löytyy lisää. 

Tässä kirjassa on muuten todella herkullinen kansi. Se tulee kirjan nimirunosta Rakkahan kans, jossa elämästä rakkahan kans todetaan muun muassa, että soon yks leivos, / mutta kaks lusikkaa. 

Rakkaus ilmenee näissä runoissa monella eri tavalla. Voi vaikka saara osumia / rakkauren rypälespommiista, / jokka koko elämän / pirstaloottoo ehejäksi. Syrämmes näkyvä varijostuma voikin olla rakkauren etäpesäkes. Ja kun rinnasta aharisti ja kinnas, niin lääketieteellinen vastaus siihenkin löytyy: 

Mutta sitte 

löyrin netistä 

tohtoripalstan. 

Vakuutuun, notta tartten 

syrämmensiirtua: 

     Mun syrän 

     on siirrettävä 

maharollisimman likille 

sun syräntäs. 

Monissa Juurakon runoissa on pieni koominen tarina tai sitten runo vähintään päättyy koomiseen loppuhuipennukseen. Juuri näistä kaikkein hilpeimmistä runoista on vaikea valita, mitä täällä blogissa esittelisi. Mutta seuraava on ainakin suht lyhyt, joten otetaan siis Sänkyhommia: 

Voi sen äänehenki 

sanua: oomma nukkunu 

samas vuatehes 

vuasitolokulla. 

Jokaanen aikuunen 

ja muutama vakahinen kersaki 

käsittää, nottei siälä 

pelekästänsä nukuttu oo. 

Oomma välillä, 

ku ei oo uni tullu, 

ratkonu ristisanatehtäviä. 

Huumorin ohella Juurakon runoissa on paljon lämpöä, rakkautta ja pieniä onnen hetkiä arjen keskellä. Tässä kirjassa on esimerkiksi pari ihanaa runoa toisen hyväksymisestä sellaisena kuin hän on. Kuten Pitkän suhtehen salaasuus: 

Kunniootamma 

toistemma erikoosia 

          tapoja: 

lipiäkalan syäntiä, 

alituusta laihruttamista, 

jättehien lajittelua, 

jopa hernehien irättämistä, 

emmäkä vaari, notta toisen 

pitääs muuttua muuksi 

           ku itteksensä. 

Hyväksymmä joskus, 

joskus emmä, iltaasin 

lämmitämmä toistemma 

           jalakoja. 

Tässä kirjassa on myös hauska mykkäkouluruno Hilijaasuuren retriitti, jonka jaoin lauantain runopiknik-postauksessani. 

Minerva 2012 

110 sivua 

Kansi: Taittopalvelu Yliveto Oy 

Kannen kuva: Kirsi Maria Jalasti 

Rakkahan kans on luettu myös Kirjavinkeissä.