Anna Laine viettää kylmää ja sateista juhannusta mökillä ystävänsä Mervin kanssa. Juhannuksenvieton katkaisee ikävä uutinen: Annan asunnossa Helsingissä on tapahtunut vesivahinko, josta myös alakerran naapuri on joutunut kärsimään ja on syystäkin vihainen. Molempien asunnot joutuvat remonttiin.
Onneksi Mervin vanhalla tädillä on tyhjillään oleva kaksio töölöläisessä kerrostalossa. Anna pääsee koiransa Justuksen kanssa muuttamaan remontin ajaksi sinne. Tosin kaksio ei ole kaksinen: se on kissanhajuinen ja sijaitsee pohjakerroksessa haisevaa roskista vastapäätä, ohikulkijoiden pällisteltävänä.
Kerrostalon tunnelmassakin on jotain outoa. On erikoisia ja toisiaan inhoavia naapureita, joista yhden ja toisen elämässä tuntuu olevan omat arvoituksensa. Talon asukkaiden elämään liittyy tiiviisti myös eräs jumalaisen komea mies. Kun kylmä alkukesä vaihtuu pian hehkuvaan helteeseen, myös Anna Laineen tunteet kuumenevat ja hän rakastuu korviaan myöten tähän mieheen. Mutta vaikuttaako mies liian hyvältä ollakseen totta?
Lopulta rapun asukkaitten kesäiset pihajuhlat, jotka raju ukkosmyrsky keskeyttää, muodostuvat dramaattiseksi käännekohdaksi.
Tarina on hyvin hitaasti etenevä ja kehittyvä. Sivun sata paikkeilla mietin jo, mahtaako tässä kirjassa mitään sen kamalampaa tapahtuakaan kuin koiran katoaminen. Myös monet henkilöhahmot vaikuttivat minusta enemmän tai vähemmän epäaidoilta, kliseisiltä ja pinnallisilta. Jokaisella on yksi tai kaksi ominaisuutta, joita korostetaan voimakkaasti, vaikka oikeasti ihmisen sielunelämä ja persoonallisuus ovat paljon monimutkaisempia.
Lisäksi toisiaan inhoavat naapurit sekä naisten keskinäinen kateus ja kilpailu ovat kaksi aihetta, joista en itse välttämättä jaksaisi lukea.
Kuitenkin vähitellen kuvaan tulee mukaan niitä mainitsemiani arvoituksia ja salaisuuksia talon asukkaiden elämästä, ja näin lukijan uteliaisuus herää. Mistä on kysymys itse kunkin kohdalla? Mihin tämä kaikki lopulta johtaa? Kuka tekee ja mitä? Tarina lähtee vetämään, ja kyllä tämä kirja on lopulta ihan viihdyttävää lukemista, vaikka ei lempikirjojeni joukkoon ylläkään.
Mukavaa oli myös lukea kesästä ja helteestä näin talven pakkasten keskellä - Pakkasen kirjoittamana... ;) Helsingissäkin oli kiva seikkailla, kun en ole siellä käynyt pitkään aikaan. Ja tietenkin nautin Anna Laineen ihanasta gourmet-kokkailusta. Onneksi kirjan lopussa onkin hänen laittamiensa ruokien ohjeet, mistä ropisee lisäpisteitä kirjalle.
Outi Pakkanen onnistui myös yllättämään minut, ja sehän kuuluu hyvän dekkarin tärkeimpiin ominaisuuksiin!
1. painos Kustannusosakeyhtiö Otava 2015
Seven-pokkari 2016, 332 sivua
Kannen kuva: Vastavalo
Takakannen kuva: Katja Lösönen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti