Terhi Rannela: Kesyt kaipaavat, villit lentävät - Matkapäiväkirjani sivuilta

Kirjailija Terhi Rannela on matkustellut lukuisissa maissa eri puolilla maailmaa. Tässä kirjassa hän avaa lukijoille matkapäiväkirjojensa sivuja. Osa näistä teksteistä on julkaistu kolumneina eri lehdissä, osa on kirjoitettu tätä teosta varten.

Nojatuolimatkailijalle avautuu hänen muistojensa kautta melkein "puoli maailmaa". Näiden sivujen kautta pääsee matkustamaan pitkin Eurooppaa, ja Aasiaa sekä lisäksi Yhdysvaltoihin ja Uuteen-Seelantiin. Matkoja on monenlaisia: on teehuoneita ja etikettimokia Japanissa, yöllisiä ostoksia tavaratalossa Singaporessa, lintubongausta Islannissa ja kaatosateen pakoilua kirjoja lukien hotellihuoneessa Norjassa. Uuteen-Seelantiin mennessään Rannela ensin pettyy ja pitää näkemäänsä rumana, mutta huomaa myöhemmin, että se on upea maa.

Matkoilla ollaan sekä suurkaupunkien kaaoksen keskellä että Lapin tai Islannin luonnon hiljaisuudessa. Lapissa Rannela ajaa fatbike-maastopyörällä tunturien rinteillä; Islannissa hän muun muassa näkee virta-alleja, jotka uivat vastavirtaan - vesiputoukseen! Hän miettii: "Juuri noinhan sitä pitäisi: uskaltaa sukeltaa toiseen suuntaan kuin muut, ryhtyä oman elämänsä virta-alliksi."

Rannela viettää aikaa museoissa, kahviloissa, kuntosaleilla, krav maga -tunneilla ja hierojilla. Ja tietysti kirjakaupoissa! Hän myös kertoo monista matkoilla lukemistaan kirjoista. On mielenkiintoista tutustua hänen kirjamakuunsa ja kirjojen hänessä herättämiin ajatuksiin.

Kirjailijana hän pystyy tekemään työtään myös matkoilla, majailipa hän sitten jossain residenssissä, kuten Virossa, tai oleskelipa ulkomailla muista syistä. Kirjassa kerrotaankin paljon myös kirjailijaelämästä, kirjoja työkseen kirjoittavan ihmisen arjesta - juhlaakaan unohtamatta. Myös kirjailijaelämästä lukeminen minua on aina kiehtonut, joten sekin teki tästä kirjasta lukuelämyksen. Matkailun ohella.

Matkojenkaan aikana ei voi täysin unohtaa pahaa maailmaa; esimerkiksi uutiset terrori-iskuista pysäyttävät Rannelan milloin missäkin. Britanniassa hän tapaa kodittomia ja pohtii heidän tilannettaan; Saksassa hän kävelee miehensä kanssa punaisten lyhtyjen alueella. Kreikassa ajankohtaista on talouskriisi.

Jokainen tietysti kiinnostuu eri maista; itseäni tässä kirjassa ihastuttivat eniten Islanti ja Uusi-Seelanti. Näistä jälkimmäinen on jäänyt minulle hyvinkin tuntemattomaksi, ja totesin lukiessani, että esimerkiksi Australian aboriginaaleista tiedän edes jotain, mutta Uuden-Seelannin maoreista en tiedä käytännössä mitään! Kuten en tuosta maasta muutenkaan. Kirjasta mieleeni jäivät ainakin Uuden-Seelannin punapuut ja mustat joutsenet.

Parasta tässä teoksessa ovat monet ohikiitävät tuokiot ja tunnelmat: vanha mies ateenalaisella kadulla soittamassa haitaria, mummu joka istuu kotitalonsa portaalla iltaisin ja juttelee ohikulkijoiden kanssa, tuoreiden aprikoosien syöminen, kulkukissat rantaravintolassa, palloa heittelevä perhe rantavedessä... Nämä esimerkit otin Ateenasta ja Samokselta, mutta kirjan jokaisessa matkakohteessa on ne aivan omat fiiliksensä.

Kirjan lopussa on myös lukuvinkkejä, joissa on ainakin Rannelan matkojensa aikana lukemia kirjoja.

Kirjailija toivoo tämän matkakirjan saavan lukijansa unelmoimaan.

"Eikä vain unelmoimaan, vaan ehkäpä lainaamaan vinon pinon matkaoppaita, katsomaan inspiroivia videoita, tutkimaan karttoja ja piirtämään omia, vertailemaan lentolippujen ja hotellien hintoja, katselemaan houkuttelevia kuvia, etsimään eri maista kertovaa kaunokirjallisuutta ja lähtemään reissuun. 
  Nojatuolilla tai lentokoneella."

Uskon, että unelmia tämä kirja kyllä herättää. Itsekin aloin miettiä omia haaveitani...

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Karisto Oy 2018, 219 sivua
Kansi: Annika Hiltunen