Elisabeth Norebäck: Sano että olet minun

Elisabeth Norebäckin psykologinen trilleri ei jätä kylmäksi! Se oli niin jäätävää jännitystä, että jouduin toipumaan kaikista tunnemyrskyistä yön yli voidakseni kirjoittaa siitä.

Tukholmalainen Stella Widstrand on esimerkki sellaisesta ammattiauttajasta, joka tuntuu paenneen omia ongelmiaan toisten auttamiseen. Hän kuuntelee psykoterapeuttina työkseen toisten ahdistuksia, mutta on hänellä itselläänkin tietty hyvinkin raskas menneisyys painolasteineen. Hänen tyttärensä on kadonnut yksivuotiaana ja julistettu lopulta kuolleeksi. Mutta Stella ei ole koskaan suostunut uskomaan, että Alice olisi kuollut. Hänen täytyy elää jossain.

Niin raskaasti Stella on ottanut tämän hirveän menetyksen, että on nuorempana ollut psykiatrisessa hoidossakin sen takia. Häntä myös pidetään aina hulluna, jos hän väittää Alicen elävän, tai mikä vielä sairaampaa, että on muka nähnyt tämän jossain.

Sitten Stellan asiakkaaksi ilmestyy Isabelle, joka on ulkonäöltään ja iältäänkin aivan selvästi tuo kaksikymmentä vuotta sitten kadonnut tytär. Stella joutuu syystäkin pois raiteiltaan. Hän alkaa ottaa selvää Isabellesta ja palaa menneisiin muistoihin monella tavalla. Samanaikaisesti alkaa tapahtua outoja asioita. Hänestä tuntuu, että häntä seurataan, ja joku tuijottaa hänen kotinsa ikkunasta. Mutta onko kaikki vain kuvitelmaa ja harhaa - onko Stella itse menossa kovaa kyytiä takaisin psykoosiin? Mieheltään Stella ei ainakaan saa tukea luuloilleen, ja siksi hän pyrkiikin salailemaan monia menojaan ja tekemisiään asiaan liittyen. Mutta päätyy kaikessa toiminnassaan joutumaan aina vain enemmän hullun kirjoihin.

Kirja on Elisabeth Norebäckin esikoisromaani. Hän on onnistunut heti esikoisessaan valtavan hyvin. Jännitys tiivistyy ja tunnelma muuttuu koko ajan intensiivisemmäksi. Loppua kohti mentäessä alkoi jo ahdistaa melkein liikaakin! Ehkä kokeneemmat trillerien ystävät ovat lukeneet hyytävämpiäkin tarinoita - en tiedä, koska itse luen näitä hiukan satunnaisesti. Mutta minulle meno tässä kirjassa oli jo siinä rajoilla, että selviänkö tästä loppuun asti! En siis kaikkein herkimmille suosittele - enkä kevyttä lukemista kaipaaville.

Mutta loistava ja koukuttava tarina ehdottomasti. Norebäckiltä voi odottaa vielä paljon.

No, sen joudun kuitenkin myöntämään, että erään melko olennaisen seikan oivalsin aivan liian aikaisessa vaiheessa. En tiedä, lieneekö osuutta asiaan sillä, että olin aivan äskettäin lukenut erään toisen kirjan samasta aihepiiristä. Toki nämä kaksi tarinaa olivat aivan erilaisia, mutta eräs tietty yhtäläisyys niissä oli.

Sellainenkin lukija, joka ei aivan niin nopeasti tajua, alkaa varmaan aavistaa tiettyjä asioita suhteellisen nopeasti. Mutta kirjan jännittävyyteen se ei vaikuta; pieni hermolepo tuli tosiaan tarpeeseen tämän kirjan lukemisen jälkeen! Kirja tarjoaa niin rajun annoksen dramatiikkaa ja tunnemyrskyjä. Sen voin taata, että jännitystä ja dramaattisia juonenkäänteitä kaipaava saa Norebäckin kirjasta niitä aimo annoksen!


"Nousen hitaasti ja menen ikkunan luo. Katson puutarhan suuntaan, katson tarkasti sen jokaista osaa. 
  Olenko alkanut nähdä asioita? Kuviteltuja asioita, jotka ovat olemassa vain omassa, häiriintyneessä tajunnassani.
  Mitä muuta kuvittelen? 
  Alicen?
  Ajatus on sietämätön.
  Menen keittiöön.
  Avaan viinipullon.
  Juon suoraan pullon suusta."

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Like Kustannus Oy 2018, 408 sivua
Alkuteos Säg att du är min
Suomentaneet Ida Takala ja Sirje Niitepõld
Kannen suunnittelu: Elina Grandin
Kannen kuva: tagstiles.com / photocase.com