Irja Hiironniemi: Lujinta maailmassa

Vielä vähän Irja Hiironniemen runoja; sitten pääsevät vuoroon muut kirjailijat. 

Lujinta maailmassa on Hiironniemen esikoisteos vuodelta 1974, ja sen huomaa, koska teksti on osittain erilaista kuin häneltä tähän mennessä lukemani runot. Osa runoista on loppusoinnullisia ja tyyliltään hiukan vanhahtavia, joten selvästi runoilijan ilmaisu on kehittynyt vuosien varrella. Kuitenkin myös tässä esikoisteoksessa on jo paljon Hiironniemen tuttua tyyliä. Herkkää, naisellista ja kaunista, kuten takakannen teksti kuvailee.  

Kirjassa on mukana runoja ainakin luonnosta, rakkaudesta, omasta lapsesta, lapsen kuolemasta, surusta ja taivasikävästä. Sekä tietysti jumalasuhteesta, kuten muissakin Hiironniemen teoksista. 

Mitä luontorunoihin tulee, heti ensimmäinen runo Lumi laulaa alkaa hienosti: 

Maaliskuussa lumi laulaa 

sinisissä konserttisaleissa. 

Runossa Verivaahtera on vahvaa syksyn, ruskan ja lähestyvän kuoleman tunnelmaa: 

Puu uhkea, tuskasi tunnen, 

kivun lähellä kuolemaa, 

kun ennen painoa mullan 

sinun lehtesi punertuu, 

tulisoihduksi syyskuun yöhön 

värit väkevät hulmahtaa. 

Oi että voi hehkua, palaa 

ja olla vain liekkiä, verta 

ja lähellä kuolemaa. 

Kirjan rakkausrunoissa on myös upeita kielikuvia, kuten silmäin onni sininen / katseesi auringoista. Siellä on riemua ja kiitollisuutta ennen kohtaamista, kohtaamisen hetkellä ja sen jälkeen. Runo Sanoitta kuvaa kauniisti onnellisuutta: 

Ei tähti-ilo ole kuultavissa. 

Ei lempein loiste sanahelinässä. 

Kun äänettömin olen, onnellisin, 

ne hetket valvon hiljaa kiittämässä. 

Nämä kaikki ovat siis vain otteita runoista. Ajattelin nimittäin hillitä itseni ja malttaa olla jakamatta kokonaisia runoja. Kokonaisuudessaan runot löytyvät tästä kirjasta. 

Kukkakimppu-nimisen runon mukaan nimetyssä osiossa on neljä runoa hetkistä oman lapsen kanssa, kesästä, läheisyydestä ja kaipauksesta jäädä juuri tähän hetkeen. 

Kirjan surullisimmat runot kertovat lapsen kuolemasta ja hautaamisesta. Hiukan olen niitä lainannutkin postauksessani Hiironniemen kirjasta Kävelyllä paratiisissa, jossa on runoja hänen aikaisemmista kokoelmistaan, siis myös tästä. Tässä ote runosta Suru: 

Kaikissa huoneissani 

vaalii suru lähteneiden lintujen lauluja, 

etteivät nekin menisi, 

ettei ikäväkin kuolisi, 

etten jäisi yksin. 

Taivaaseen pääsemistä kuvaavat ihanasti runot Kirkkomaalla ja Saamme takaisin kaikki. Jälkimmäinen sanoittaa hyvin jälleennäkemistä poisnukkuneiden rakkaiden kanssa: 

Silloin me hyväksymme toisemme, 

saamme takaisin kaikki vuotemme. 

He ymmärtävät minut täydellisesti 

niinkuin minäkin heidät täydellisesti ymmärrän, 

eikä mikään enää erota meitä. 

Olemme yhtä, 

yhtä toinen toistemme pohjaan asti. 

Lujinta maailmassa sisältää herkkiä, koskettavia ja puhuttelevia runoja, kuten muutkin Irja Hiironniemen runokokoelmat. Kannattaa tutustua! 

Herättäjä-Yhdistys 1974 

60 sivua 

Kansi: Tapani Aartomaa