perjantai 29. lokakuuta 2021

Johanna Venho: Syyskirja


Joudun tunnustamaan, että olen lukenut hyvin vähän Tove Janssonia, ja siitäkin vähästä on pitkä aika. Häneen pitäisi kyllä joskus tutustua paremmin. Nyt halusin joka tapauksessa lukea tämän Johanna Venhon uuden romaanin, ja tässähän pääsi jo hiukan sisälle Janssonin maailmaan. 

Syyskirjan fiktiivinen tarina lähestyy Janssonia sekä hänen omasta että häntä ihailevan nuoren opiskelijatytön näkökulmasta, mikä tuo tekstiin kiinnostavaa vaihtelua ja syvyyttä. 

On elokuu 1991, ja 77-vuotias Tove Jansson viettää kumppaninsa Tuulikki Pietilän kanssa viimeisiä päiviä Klovharun saarella, jossa he ovat jo vuosikymmenien ajan viettäneet kesänsä. Nyt heillä alkaa kuitenkin olla jo sen verran ikää, että elämä saarella on käynyt vaivalloiseksi, ja heidän on aika lähteä kaupunkiin. 

Nuori luonnonsuojelija, ekologian ja ympäristönhoidon opiskelija Maria on puolestaan rakastanut lapsena muumeja, ja lukiossa hän löysi niiden rinnalle Toven Janssonin novellit. Oli kuin olisin löytänyt kauan kadoksissa olleen ystävän, joka sanoi ääneen sen, mitä itse olin ajatellut, Maria toteaa. Hän onkin jopa kirjoittanut kirjeen Janssonille, joka kuulemma vastaa aina saamiinsa kirjeisiin, mutta jostain kumman syystä Maria ei ole saanut vastausta. 

Hänelle tarjoutuu kuitenkin elämänsä tilaisuus lähteä yhdessä hydrobiologian jatko-opiskelijoiden kanssa Porvoon edustalle Pellinkiin merentutkimuskurssille ottamaan vesinäytteitä. Juuri tuolla Pellingissä sijaitsee myös Tove Janssonin oma luoto, Klovharu. Maria toivoo voivansa tavata ihailemansa kirjailijan siellä. 

Syyskirjassa sekä Tove että Maria käyvät sitten tahoillaan läpi omaa elämäänsä; pääosassa on toki kirjailija itse. Muutamana elokuun päivänä Tove Jansson ehtii muistella kokonaista elinikää ja vanhempiensakin elämää. Hän pohtii ennen kaikkea uraansa, kirjailijuutta ja taiteilijuutta. Sekä Tove että Maria miettivät myös äitisuhdettaan ja kokemuksiaan rakkaudesta. Lisäksi Tovelle ajankohtaista on tietysti vanheneminen ja kaikki, mitä se on tuonut mukanaan. 

Rakastuin välittömästi kirjan ihanan merelliseen tunnelmaan; jo tuo upea luontokuvaus on syy tarttua Syyskirjaan

Kevään ryskyvät jäälautat, alkukesän lintujen paljous ja niitten parittelu, kärsivällisesti hautovat lokkiemot ja muniaan raivokkaasti puolustavat tiirat, hoipertelevat untuvikot, kesän rasvatyynet illat, verkkojen lasku puuveneellä ilta-auringossa, ruusuntuoksu tuulessa, mutta myös syksyn tummeneva ankaruus vuosi vuoden jälkeen. Ikkunaluukkuja paukuttavat tuulet, mustuvat illat, talven enteet. 

Mutta myös muuten Venhon romaani tempaa mukaansa. On kiehtovaa sukeltaa niin Tove Janssonin kuin Marian sielunmaisemaan, ja heidän pohdinnoistaan löytää monia hienoja oivalluksia, jotka voivat puhutella lukijaakin aivan omakohtaisesti. Minua ainakin. Uppouduin todella Syyskirjan maailmoihin ja nautin Venhon kauniista, syvällisestä tekstistä, mutta kävi niin kuin joskus hyvän kirjan kohdalla käy, etten välttämättä osaa kertoa siitä paljoakaan täällä blogissa. Siis varsinkaan kaikesta tuosta psykologisesta ulottuvuudesta. Minä vain elin kirjan läpi, ja mitä koin, se jää omaksi aarteekseni. Onneksi tästä romaanista ovat muutkin bloganneet ja osanneet sanoa enemmän.  

Terveiseni joka tapauksessa Johanna Venholle, että kirjasi oli ihana. Kuten olet varmaan huomannut, en ole enää somessa, ja se on ollut minun kohdallani todella vapauttavaa, mutta on tietysti harmi, etten enää kuule kaikista ihmisistä, kuten sinusta. Jos liikut joskus täällä päin, yritän päästä kuulolle. Iloa ja luovuutta syksyysi ja tulevaan talveesi! 

Kun tekee mitä tahtoo ja mitä rakastaa, tekeminen kutsuu oikeat ihmiset kohti, he soittavat ja koputtavat oveen ja tunnistavat tavatessa äänensävystä ja silmienpilkkeestä, kaikesta, mitä tekemisen myötä ihmiseen kasvaa. 
  Niin elämästä kypsyy keitos, joka näyttää omalta itseltä. 


WSOY 2021 
280 sivua 
Kannen maalaus: Rauha Mäkilä 
Päällys: Martti Ruokonen 

Kirjasta muualla:  

12 kommenttia:

  1. Olin jo vähällä ostaa tämän kirjan, mutta otin sitten muuta. Odotan joka tapauksessa innolla, että pääsen joskus Syyskirjan pariin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää kannattaa odottaa 😊 Toivottavasti pidät tästä yhtä paljon kuin minä.

      Poista
  2. Ihanatunnelmainen avaus, Syyskirja meni oitis varaukseen, kiitos!

    Tove Jansson on minulle monipuolisuudessaan läheinen kirjailija, jonka tuotannon pariin tulee aina uudelleen palattaua. Tilaisuuden tulleen Sinulla on paljon kaunista luettavaa edessä.

    Kevään ryskyvät jäälautat -sitaatti toi lukiessa meren ainutkertaisen tuoksun, luotojen lokkien kirkunat, haahkauntuvikot ujoina pesissään ja kaiken kauniin ympärille kietoen vaippaansa niin, että ympäristö hävisi;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea Syyskirja - sitä suuremmalla syyllä, kun Tove Jansson on sinulle läheinen kirjailija. Venholla on kaunista kieltä ja syvällisiä ajatuksia. Ja tosiaan tuo upea saaristoluonnon kuvaus! ❤ Minuakin alkoi nyt kiinnostaa tutustua lähemmin Tove Janssonin tuotantoon.

      Poista
    2. Taidettiinpa nyt tehdä kelpo vaihtarit;)

      Poista
  3. Minäkään en ole kovin paljon Toven kirjoja lukenut. Pidin kovasti hänen taidenäyttelystään kesällä Didrichsenillä. Uskomaton taiteilija ja kirjailija. Saksalainen blogiystäväni Astrid on kirjoittanut hänen elämästään pitkän, pitkän jutun. Hienoa, että Tove löysi Tuutinsa, ei varmasti ollut aina helppoa lesboparilla tuolloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus 90-luvulla luin Tovelta yhden novellikokoelman, joten näin pitkän ajan jälkeen en muista siitäkään enää mitään. Näkymätön lapsi on tuttu ja puhutteleva tarina. Pitäisi lukea se novellikokoelma uudestaan, ja vähän muumejakin.

      Toven taide on jäänyt minulle vielä vieraammaksi kuin kirjat. Olisi kiinnostavaa tutustua siihen. Huomasin, että olit jakanut blogissasi sen "ruman omakuvan". Se on tosi ilmeikäs ja hieno, siinä on sitä jotain.

      Poista
  4. Esittelyssäsi olleet otteet kirjan luontokuvauksista vahvistivat nyt sen, että tämä Syyskirja päätyy kirjapinooni,harkinnassa tämä on minulla kyllä ollutkin. Zaida Bergrothin ohjaaman Tove-elokuvan katsoin hiljattain, mutta Toven kirjoja en ole lukenut.Elokuva keskittyi suurelta osin nuoren taiteilijan elämään, ja jäinkin kaipaamaan ikääntyneen Toven elämän kuvausta. No, onneksi ovat olleet tv-dokumentit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että päätöksesi lukea Syyskirja sai vahvistusta. Minä en ole nähnyt sitä elokuvaa, mutta ikääntyneen Toven elämää on tosiaan tässä kirjassa.

      Poista
  5. Tätä on kyllä kehuttu niin paljon että tämä kyllä houkuttaisi lukea. Olen myös Tove Janssonia lukenut aivan liian vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sittenhän sinäkin voit aloittaa Tove Janssoniin tutustumisen Syyskirjasta, kuten minä tein. Kauniisti kirjoitettu tarina.

      Poista