Lassi Nummi: Lähdössä tänään

Tässä Lassi Nummen runokokoelmassa keskeisinä teemoina ovat läheisen ihmisen kuolema ja sen aiheuttama suru sekä toisaalta ulkomaanmatkat. Jos siis haluat käsitellä suruasi tai nojatuolimatkailla runojen kautta, tämä kirja voi sopia sinulle. 

Sururunoissa Nummi muistelee poisnukkunutta läheistään, miettii sanomatta jääneitä sanoja ja sitä, kuinka arkoja ja kitsaita me olemme koskettamaan rakkaitamme. Hän kysyy: Miksi se on niin vaikeaa? / Miksi niin yksinkertaisen totuuden / tajuaa liian myöhään? Nummi pohtii myös kuolleen viimeisiä hetkiä, pelkää niiden olleen tuskallisia ja toivoo, että tajuttomuuden raja olisi kuitenkin ollut armelias. 

Läheinen on poissa: hän on kuollut, / hän elää meissä, Nummi toteaa eräässä runossa. Toisessa runossa hän kiteyttää lyhyesti: 

Kuolema riistää meiltä ihmisen kokonaan 

ja antaa hänet meille kokonaan. 

Suru voi tuntua tältä: 

Itku on kuuma lähde, 

umpeen kasvanut. 

Poreilee syvällä. 

Matkarunoissa ollaan otsikoiden perusteella ainakin Traakiassa, Dalmatiassa, Makedoniassa ja Venetsiassa. Muutamassa runossa taisi olla myös jotain Islantiin viittaavaa. Suomessakin ollaan välillä, ainakin Pohjanmaalla. 

Matkarunoista mieleeni jäivät varsinkin etelän yöt ja sirkkojen siritys, joka toistui useassa runossa. Nummi kuvaa hienosti etelän tunnelmia kuumine öineen, sypresseineen, kaskaineen. Matkarunoja on kirjassa paljon, ja ne ovat upeita. En edes tiedä mitä jakaisin kaiken sen runsaudesta. Joka tapauksessa Lassi Nummi kirjoittaa kauniisti. Tässä otteita muutamasta runosta: 

Istun päärynäpuun varjossa, mantelipuun, kastanjan, 

terassin reunalla keimailee viikunapuu 

ja hetki hetkeltä, solu solulta minut täyttää tietoisuus: tämä on 

           etelä. Tämä on lumottu puutarha, 

kosteikko, keidas helteen avarassa erämaassa. 

Jostakin kantautuu musiikkia... 

* 

Tuuli, tuuli yli tasangon. 

Kanna kultapölyä, kanna purppuratuoksuja. 

Tule kaukaa, tule lähelle, iholle 

lämmin käsi. 

Vie kauas yli tasangon 

raskaat mietteet, purppura, 

kevyt pöly, kulta... 

* 

Mutta jos ne vaikenisivat -? 

Yö tummuisi, sinertyisi: yön huulet 

kylmät. 

Sypressin miekka kohden taivasta. 

Tähden putoava liike 

kohden maata... 

Kerrassaan lumoavia tunnelmia, jotka vievät mennessään sinne jonnekin. Tällaista Lähdössä tänään tarjoaa paljon enemmänkin, ja samalla tosiaan noita sururunoja. Lähdössä oli hän, joka nukkui pois, mutta lähdössä hänkin, joka matkusti kaikkiin noihin kiehtoviin maisemiin. Upea runokokoelma, johon kannattaa tutustua! Edelleen niin fanitan Lassi Nummea. 

Otava 1977 

159 sivua 

Päällys: Yki Nummi