Seija Uimonen: Hän nostaa tomusta

Hän nostaa tomusta on oikeastaan lähetystyöstä kertovan kirjan ja hartauskirjan yhdistelmä. Aluksi Seija Uimonen kertoo elämästä Kroatian evankelisessa kirkossa, jossa hän on pitkään työskennellyt. Viimeiset noin sata sivua sisältävät Sytykkeitä sydämelle eli Uimosen hartauskirjoituksia. Niinpä vaikka Kroatia ja lähetystyö eivät kiinnostaisi, kirjaa ei kannata sivuuttaa, koska Uimosen julistus on hyvin armollista, hoitavaa ja rohkaisevaa. 

Hän kertoo paikallisten ihmisten kohtaamisesta, elämisestä heidän keskellään, monista kotikaupunkinsa Kutinan seurakuntalaisista iloineen ja suruineen, kysymyksineen ja löytöineen. Seurakuntaan löysivät tiensä niin muslimit kuin haisevat kadunmiehet. 

Yksi mieleenpainuvimmista henkilöistä kirjassa on Ana, kirkon yhteyteen pakolaisena tullut nainen, joka oli juuri saanut tietää, mikä hänen vanhempiensa kohtalo oli ollut sodan aikana vuonna 1991. Anan äiti oli juuri ollut työntämässä isää invalidikärryissä Sava-joen yli Bosnian puolelle pakoon, kun heidät tapettiin siinä sillalla. Mitä sanoi tytär, joka oli juuri vasta saanut tietää tästä? 

Hän kertoi odottavansa sitä päivää, jolloin hän tapaa vanhempiensa murhaajan. "Tiedän, että Jumala sen päivän minulle suo. Kun näen vanhempieni murhaajan, juoksen hänen luokseen, halaan häntä ja kerron heti antaneeni hänelle kaiken anteeksi." 

Mikä valtava anteeksiantamus! Kuten Seija Uimonen kirjoittaa, tuollainen käsittämätön voima voi tulla vain siitä, kun on itse saanut vastaanottaa anteeksiantamuksen omista synneistään. 

Uimonen kertoo myös omista kokemuksistaan, kuten Jumalan varjeluksesta ja kommelluksista matkoilla. Kerran pitkän puhujamatkan lopulla Suomessa hän oli niin väsynyt, että nukahti kesken oman puheensa. Hetkeksi kylläkin vain, mutta olipa siinäkin kokemus! Huumoria kirjasta löytyy muutenkin. Uimonen kertoo esimerkiksi pappiin kohdistetuista laatuvaatimuksista. Jonkun mummon mielestä hän oli liian pieni ja laiha. Papin kuuluisi olla paksu. Onneksi "seurakuntatyössä minulla oli kasapäin tilaisuuksia parannella mummon mainitsemaa vikaa itsessäni". 

Seija Uimosen julistus on tulvillaan ilosanomaa Jumalan vapauttavasta armosta Jeesuksessa. Miten Jeesus osoitti Pietarille käsittämättömän hyvyytensä juuri silloin, kun Pietari ei tuntenut sitä ansaitsevansa. Samoin mekään emme ansaitse armahdusta, mutta saamme sen, koska juuri sitä on armo. Itse emme voi tehdä sen eteen muuta kuin ottaa valmiin lahjan vastaan: 

Asia tuli havainnollisesti esiin Golgatan tapahtumien yhteydessä. Kun Jeesus taisteli kuolinkamppailua ristillä, Raamatun mukaan "kansa seisoi ja katseli". Siinä oli ihmisen osuus pelastukseen: paikoillaan katselemassa oleminen. 

Luvussa Rakas ja vaikea Uimonen käsittelee sekä meidän vikojamme ja puutteitamme että lahjojamme ja kertoo, kuinka rakkaita olemme Jumalalle: 

Jumala sanoo, että ihminen on hänen silmissään arvokas, kallis ja rakas. Alkukielen teksteissä Jumala käyttää ilmaisuja, jotka osoittavat, että kyseessä on hänelle harvinainen, mittaamattoman arvokas aarre. Samalla heprean kielen sanalla jakar on myös merkitys 'vaikea'. Näinhän se on. Se, mikä on rakasta, on samalla myös vaikeaa. Jeesuksessa Jumalan rakkaus ja rakkauden kipu tulevat kirkkaasti esiin. Kun arvioimme itseämme ja elämäämme Jeesuksen ristin edessä, näemme, että olemme samanaikaisesti Jumalalle sekä kalliita että vaikeita. Jumala on ottanut tämän alusta asti huomioon, eikä hänen rakkautensa vähenny käytännön tilanteissa. 

  -- Hänen rakastaminaan saamme rohkeasti tiedostaa myös heikkoutemme. Kun tunnistamme sekä lahjamme että puutteemme, itsetuntomme pysyy tasapainossa. 

Seija Uimosen hartauskirjoitukset ovat täyttä evankeliumia. Ainakin minä koin lukiessani, että sain olla ihan juhlapöydässä herkkujen äärellä, Jumalan ihmeellisen armon ja rakkauden hoidettavana. Tässä oli vain muutamia poimintoja teksteistä, joita kirjassa on monista eri aiheista. Kaiken läpi kulkee kuitenkin punaisena lankana tuo Jumalan valtava, ansaitsematon armo. Heikko, monella tavalla epäonnistunut, itseensä pettynyt ja väsynyt vaeltaja voi saada paljon rohkaisua näiden kirjoitusten äärellä. 

Medialähetys Sanansaattajat / Perussanoma Oy 2015 

231 sivua 

Kansi: Taneli Törölä 

P. S. Niille, jotka eivät jo väsähtäneet lukemiseen, tässä vielä hiukan kroatialaista tunnelmaa junamatkalta Zagrebista Kutinaan: 

Meitä istui vastakkaisilla penkeillä kuusi toisillemme ennestään tuntematonta ihmistä. Seurustelu sujui kuitenkin vilkkaasti. Hassuteltiin hyväntahtoisesti Kroatian ja Serbian kielten eroavuuksilla, sillä joukossa oli molempia kansallisuuksia. Mustiin pukeutunut nainen kertoi tulevansa tyttärensä hautajaisista. Siinä vaiheessa itkettiin ja halailtiin. Kohta käytiin läpi kunkin elämäkertaa ja sairauksia. Pian kirjoiteltiin kakkureseptejä, joita kullakin oli muistissaan. Jo ennen junasta poistumistani osoitteet ja puhelinnumerotkin oli vaihdettu. En olisi ihmetellyt, vaikka loppumatkasta olisi syntynyt riitaakin. Olin maassa, jossa yhteisöllisyys on voimaa niin hyvässä kuin pahassa.