Fariba Nawa: Oopiumin maa

Erään naisen matka lapsimorsianten ja huumekeisareiden Afganistaniin 

Suomentanut Antti Immonen 

Fariba Nawa on amerikanafganistanilainen toimittaja, joka pakeni lapsena perheensä kanssa Afganistanista Yhdysvaltoihin. Aikuistuttuaan hän palasi lapsuutensa kotimaahan toimittajana, asui siellä useita vuosia ja löysi oman afganistanilaisen identiteettinsä. 

Nawa törmäsi työssään Afganistanin suureen huumeongelmaan ja alkoi tutkia aihetta. Tästä kirjasta näkee, miten huolella hän on paneutunut asiaan, jota esittelee todella monesta eri näkökulmasta. Nawa on matkustellut ympäri Afganistania ja tavannut lukemattomia oopiumiin tavalla tai toisella liittyviä henkilöitä. On viljelijöitä, huumekauppiaita, salakuljettajia, poliiseja jotka ovat itsekin sekaantuneet huumekauppaan, kunnollisia poliiseja jotka yrittävät tehdä parhaansa, ahdinkoon joutuneita leskiä, joiden päälle kaatuvat miestensä huumevelat - ja nuoria tyttöjä, joita myydään huumevelkojen takia oopiumimorsiamiksi. 

Fariba Nawa tapasi erään lapsimorsiamen, Daryan, joka oli vasta 12-vuotias leikkivä tyttö, mutta hänen isänsä oli myynyt hänet yli 30 vuotta vanhemman miehen vaimoksi huumevelkojensa maksuna. Darya sai vielä olla kotona, mutta mies vieraili hänen luonaan ja saattaisi koska tahansa viedä hänet kaukaiseen kotimaakuntaansa, jossa puhuttiin eri kieltäkin. Daryaa tilanne ahdisti; rohkeana tyttönä hän vastusti avioliittoa ja pyysi Nawaakin auttamaan häntä. Mutta mitä kumpikaan heistä saattoi todellisuudessa tehdä asialle? 

Juttumatkoillaan Fariba Nawa tuli huomaamaan, ettei oopiumin vastainen taistelu olekaan aivan yksioikoinen asia. Viljelijät ovat köyhiä, oopiumia pystyy kasvattamaan kuivassakin maassa ja siitä saa paljon paremmat tulot kuin laillisista viljelykasveista. Jos viljelijöille ei pystytä tarjoamaan oopiumin tilalle parempaa vaihtoehtoa, heidän elämänsä vain tuhoutuu, kun heidän oopiumisatonsa käydään tuhoamassa. 

Kun Nawa matkusteli Ghoryanin piirikunnan kylissä ja kuunteli ihmisten tarinoita, heidän ahdinkonsa alkoi kuulostaa samalta: 

Tässä kylässä on jäljellä vain vähän miehiä, koska miehemme kuolivat sodassa tai kuljettaessaan oopiumia rajalle. Naiset ovat veloissa. Jäljelle jääneet miehet ovat liian vanhoja työskennelläkseen, ja pojat joko liian nuoria ansaitakseen rahaa tai huumeriippuvaisia. Huolenpito perheistä on jäänyt naisten vastuulle. 

Toisaalla taas maata omistavat naiset muuttivat unikkovoittojaan kestäviksi tulonlähteiksi, mikä hämmensi Fariba Nawaa: huumekauppaa kuuluisi pitää vahingollisena toimintana, ja kuitenkin niin monet köyhät perheet ja erityisesti naiset hyötyvät siitä. 

Kun huumeiden kanssa ollaan tekemisissä, ihmishenki ei tietenkään ole paljon arvoinen, joten tässäkin kirjassa moni kuolee joko huumeiden vastaisessa taistelussa, salakuljettajana Iranin rajalla, hirtettynä iranilaisessa vankilassa ja kuka mitenkin. 

Ja kun Afganistanissa ollaan, kirja kertoo tietysti myös sodasta ja maan yhteiskunnallisesta tilanteesta. 

Teos on tuhti tietopaketti, mutta kaiken tuon tiedon keskellä on välillä hiukan kevyempääkin luettavaa, kun Nawa kuvaa matkojaan, ympäristöä, omaa ja perheensä suhdetta Afganistaniin sekä mitä erilaisimpien ihmisten tapaamisia. Oopiumin maa onkin samalla kiinnostava matkakuvaus Afganistanista kiinnostuneille. 

Kirjan suomalaiseen laitokseen on lisätty yksi ylimääräinen luku, Fariba Nawan artikkeli vuodelta 2013. Siitä käy ilmi, että myös huumeidenkäyttäjien määrä Afganistanissa on lisääntynyt räjähdysmäisesti: 30-miljoonaisesta kansasta opiaatteja käytti tuolloin yli miljoona ihmistä. Surullista kyllä tämä on omalta osaltaan vauhdittanut lapsikauppaa. 

Fariba Nawa on todella rohkea, kun hän on naisena lähtenyt tekemään noita matkoja ja tutkimaan noinkin vaarallista aihetta. Joskus matkoilla tulikin uhkaavia tilanteita, mutta niistä onneksi selvittiin. 

Kirjan kansilehdellä kerrotaan, että Fariba Nawa on kysytty puhuja ja kommentaattori yliopistoissa sekä Lähi-itää koskevissa radio- ja televisio-ohjelmissa. Tätä hänen kirjaansa on käytetty monissa yhdysvaltalaisissa korkeakouluissa opetuksen tukena, ja se oli myös PEN Literary Awards -palkinnon finalistien joukossa vuonna 2012. 

Alligaattori Kustannus 2014 

336 sivua 

Alkuteos: Opium Nation: Child Brides, Drug Lords, and One Woman's Journey Through Afghanistan 2011 

Ulkoasu: Jussi Hirvi 

Kirjasta muualla: 

Kirjavinkit 

Toinen todellisuus