Tavalliseen tapaan näissäkin runoissa on paljon luonnon kauneutta, kuten jo kirjan nimestä voi päätellä. On myös erilaisia tunteita, kuten surua ja kaipausta. On kuolemaa käsitteleviä runoja, ja muutamassa runossa ollaan hautausmaalla. Lapsikin on mukana monissa runoissa, sekä kirjan lopussa myös omat vanhemmat.
Tässä teoksessa ihastuin erityisesti siihen, että useassa runossa oli mukana jotain musiikkiin liittyvää. On runoja, joissa soi flyygeli, on aaltojen orkesteria ja meren sinfoniaa, Kuutamosonaattia, Brahmsia ja Bachia. Pidin näistä runoista. Tässä alkua yhdestä sellaisesta:
kuutamosonaatin pehmeät soinnut
meren välkkyviltä koskettimilta
kohoavat yönkirkkaisiin korkeuksiin
Monet suruun ja kaipaukseen liittyvät runot ovat koskettavia, kuten tämä, josta tässä loppuosa:
Minä kamppailen surusta pois,
jokaisessa eteisessä kohtaan lapsen,
hän vie minut maailmoihinsa,
ne helähtävät toisiaan vasten, enkä halua löytää sieltä pois.
Hän lainaa minulle hetken omaa päiväänsä,
niin etten tunne surua mistään, vaikka illat piiskaavat
selkääni pitkillä oksillaan.
Luontoon liittyen ihana on esimerkiksi runo, joka alkaa: Matkalla kaipaan tuttua metsänreunaa, sen sileitä kiviä. Siinä kuvataan, mitä kaikkea kirjoittaja luonnosta kaipaa, ja sitten hän jatkaa:
Kaipaan hetkeä, jossa avaan reppuni,
kaadan kahvia termospullosta
ja näen yksinäisen poron liikkuvan aukion poikki.
Eivätkö kaikki ystäväni olekin juuri tässä?
Kaltaiseni luontoretkien ja Lapin ystävä sukeltaa tällaista runoa lukiessaan täysillä siihen hetkeen, kun on vain luonnon rauha, evästauko ja se yksinäinen poro. Olisinpa siellä!
Kokoelmassa on mukana myös hienoja hengellisiä runoja. Jaan tähän loppuun otteen yhdestä sellaisesta. Kokonaisena se olisi vielä parempi, mutta tässä vain se ote:
Illan hämärtyessä hän kirkastaa kasvonsa,
ja hänen katseensa alla
tunnen ympärilläni armon hellyyden.
Atrain&Nord 2020
116 sivua
Kansikuva Anna Rauhala, Kuin kuvastimesta 2017
Blogistani löytyvät myös seuraavat Niilo Rauhalan teokset:
Jos kuulisin veden heräävän
Hän ei väisty viereltäsi - Pientä puhetta sairaille
Aavistus ja ihme
Ruoko ja liekki saavat elää
Tämä on kaunis, hienosti nimetty ja koskettava kooste meren välkkyvine koskettimineen, joka oli silkka iloa lukea!
VastaaPoistaTodella kauniita olivatkin nämä runot, niitä oli ilo lukea! ❤ Olen nyt potenut hiukan kirjaväsymystä, joten runot ja muu vastaava ovat parasta.
PoistaKappas, samaa on ollut täälläkin ilmassa ja kuulemma yleisempääkin oirehtelua, mistä lie johtunee...
PoistaEtenkin ns. tiiliskivet tahtovat jäädä keskenluetuiksi, joten tällaiset runoteokset ja pienimuotoisuus ovat nyt tervetulleita; hyvää loppuviikkoa:)
Hauska kuulla, että on muitakin samassa veneessä. Tämän takia en ole itse jaksanut kovin paljon käydä toisten blogeissakaan, koska kirjat eivät voisi vähempää kiinnostaa... No, aikansa kaikella. Kyllä se lukuintokin sieltä taas joskus tulee. Tällä välin voidaan nautiskella muusta elämästä. Kiitos samoin hyvää loppuviikkoa sinulle! :)
Poista