John Burke: Taivaan rajalla

Suomentanut Annalena Toivola 

Amerikkalainen pastori John Burke kertoo lukeneensa tai kuulleensa 35 vuoden aikana noin tuhat kuolemanrajakokemusta. Tässä kirjassaan hän jakaa osan niistä ja käsittelee aihetta kristillisen uskon näkökulmasta. Hän huomauttaa, että tärkeämpää kuin kuolemanrajakokemukset on tietysti Raamattu, ja hän toivookin, että tämä kirja innostaisi lukijaa tutkimaan enemmän Raamattua.

Burke toteaa, että pahimmillaan ihmiset, jopa Kristuksen seuraajat, ajattelevat taivaan olevan loputon, ikävystyttävä jumalanpalvelus, jossa lauletaan tylsiä lauluja - ikuisesti! Tämän kirjan äärellä tuollainen kuvitelma kuitenkin karisee. Voi saada pienen aavistuksen siitä, että taivas on jotain aivan käsittämättömän ihanaa ja ihmeellistä, jotain paljon todellisempaa, värikkäämpää ja elävämpää kuin mikään täällä maan päällä.

Kirjan henkilöillä on ollut mitä ihanimpia kohtaamisia Jeesuksen kanssa. He kuvailevat hänen rakkauttaan ja kosketustaan jonain aivan pakahduttavana. Esimerkiksi Dean sanoo:

Olisin voinut hukkua hänen silmiinsä enkä olisi milloinkaan halunnut tulla pois. Hänen silmissään näin rakkauden jokaista ihmistä ja Jumalan luomaa olentoa kohtaan. Ensin vaikutti siltä kuin hänen silmissään olisi rakkautta ainoastaan minulle. Kun sitten ajattelin jotakuta toista, näin hänen rakkautensa tuota henkilöä kohtaan. Tuntui kuin hän olisi rakastanut vain sitä henkilöä. Kun ajattelin sitten kolmatta ihmistä, sama tapahtui jälleen. Näin hänen rakkautensa juuri sitä ihmistä kohtaan. 

Vicki puolestaan kertoo:

Hän otti minut syleilyynsä, ja olin hyvin lähellä häntä... Hän aivan kuin kietoi minut käsivarsiensa suojaan... Hän kietoi minut valtavaan määrään lämpöä ja rakkautta, hänen koko fyysinen olemuksensa ympäröi minut. 

John Burke pohtii, miten me koko elämämme ajan kaipaamme ja etsimme syvempää rakkautta ja läheisyyttä, mutta emme löydä sitä edes lähimpien ihmisten kanssa, vaan aina se pakenee meitä. Kaipaamamme täydellinen rakkaus ja yhteys toteutuu vasta, kun saamme yhdistyä Jumalan kanssa kerran taivaassa.

Tietysti kirja kertoo myös monia kokemuksia poisnukkuneiden rakkaiden kohtaamisesta taivaassa. Kohtaamiset olivat jotain aivan ihmeellistä. Ystävät ja omaiset saattoivat tulla jopa ihan joukolla vastaanottamaan tulijaa.

Pastori Don Piper kertoo tuollaisesta vastaanottokomiteasta:

Väkijoukko ympäröi minut. Jotkut halasivat minua, ja muutama suuteli minua poskelle, toiset puolestaan vatkasivat kättäni. En ollut koskaan tuntenut itseäni niin rakastetuksi. Yksi tervetulokomitean jäsenistä oli lapsuudenystäväni Mike Wood.

Don Piper julistettiin kuolleeksi, kun täysperävaunullinen rekka ajoi hänen autonsa yli. Hänen eloton ruumiinsa lojui puolentoista tunnin ajan puristuksissa autossa. Näistä monista eri kuolintavoista kirja myös kertoo, ja siitä, miltä tuntui irtautua ruumiista, nähdä kuolinpaikan tapahtumat ja lähteä leijumaan sieltä pois. Toisaalta, koska nämä henkilöt palasivat takaisin elämään, myös heidän paluustaan kerrotaan monesti jotain.

Ihanasta ystävän kohtaamisesta kertoo myös Gary:

Ensimmäinen ihminen, jonka tapasin, oli ystäväni John, jonka kaula oli katkennut lukioaikaisessa onnettomuudessa. Muisto hänen kuolemastaan oli vainonnut minua. Kun näin hänet, onni täytti mieleni. Hän oli juuri sellainen kuin muistin, vain vielä paljon täydellisempi. Hän tuli juosten halaamaan minua. Jälleennäkeminen oli mahtava. Kun hän kietoi kätensä ympärilleni, ne upposivat kaikkialle minuun - sulauduimme toisiimme. Halaus oli valtavan paljon syvälllisempi kuin maanpäälliset halaukset. 

Burke kirjoittaakin myös siitä, miten me pelkäämme, että taivaassa ei ehkä edes ole ystävyyttä eikä ihmissuhteita, mutta kuitenkin siellä se aivan varmasti on jotain vielä kauniimpaa, parempaa ja syvempää kuin täällä maan päällä. Ei meitä eroteta toisistamme.

Tietysti kirjan henkilöt tapasivat myös monia perheenjäseniä ja sukulaisia, vaikka noissa valitsemissani otteissa puhutaankin ystävistä. Joku lapsi tapasi jopa pienenä kuolleen sisarensa, josta hänelle ei ollut koskaan kerrottu.

Taivaan rajalla sisältää niin paljon kaikkea, ettei sitä voi jakaa tässä. Tämä oli vain pintaraapaisu, mutta siksi kannattaakin lukea teos ihan itse. Burke viittaa myös erilaisiin aiheesta tehtyihin tutkimuksiin, ja hän itse on valinnut mukaan sellaisia henkilöitä, joilla on esimerkiksi korkean koulutuksensa takia vaarana menettää maineensa, jos rupeaisivat satuilemaan. Korkeasti koulutetuilla ei myöskään ole niin herkästi tarvetta tehdä rahaa keksimällä tarinoita.

Tietääkseni kirjasta on nyt otettu uusi painos, joten halutessaan sen pääsee ostamaan vaikka omaksi.

Päivä Oy 2017 
362 sivua 
Alkuteos Imagine Heaven 2015 
Kannen pohjakuvat Thinkstock 
Kannen suunnittelu Studio Gearbox  
Kannen toteutus Päivä Oy 

 Kirjasta ovat bloganneet myös

Kirjablogi Tuulinen maa & kahvi
Reijo Telaranta

Näissä blogeissa on lisää näkökulmia, jotka jäivät minulta mainitsematta, joten kannattaa tutustua niihinkin.