Marja-Sisko Aalto: Ikoni

Marja-Sisko Aallon Ikoni on Kuopioon sijoittuvan Annette Savolainen -dekkarisarjan kolmas osa. Olen muistaakseni joskus lukenut ensimmäisen osan Murha tuomiokapitulissa, mutta toinen osa on jäänyt lukematta.

Tässä kirjassa Kuopion tuomiokirkon 200-vuotisjuhla on lähestymässä, ja kirkkoon on saatu aarre, aito kappale ensimmäistä suomalaista Raamattua vuodelta 1642. Kyseisellä Raamatulla on hurja historia:

Sisäkannessa oli tumma tahra. Etukannessa reikä. Siihen oli joskus isketty veitsi. 

Raamattua säilytetään sakastin lasivitriinissä lukittuna ja hälyttimin varustettuna, mutta silti se onnistutaan varastamaan.

Sitten alkaa tapahtua muutakin outoa. Kuopiossa liikkuu salaperäinen hiippari, joka kääntelee vanhoja ikoneita, mutta ei varasta niitä. Sen sijaan hän jättää aina jälkeensä kuin käyntikortikseen vanhasta Raamatusta revityn sivun. Mikä motiivi hänellä voi olla hiiviskelyilleen?

Eikä siinä vielä kaikki, vaan alkaa tapahtua myös murhia, ja uhrien kodeista löytyy ikoni ja revitty Raamatun sivu.

Annette Savolainen ei aluksi ole mukana murhatutkinnassa, mutta hänen ja perheensä kesälomamatkalla Ilomantsissa tapahtuu myös kummia. Loman jälkeen Annette pääsee mukaan tutkintaan, kun häneltä apua pyytänyt nainen löytyy murhattuna.

Entä voivatko jo 1600-luvulla Ilomantsissa tapahtuneet asiat liittyä jotenkin näihin tapauksiin?

Kyyneleet silmissä Hoskon perhe katsoi, kuinka rakas ikoni lensi hankeen. Siitä oli aikoinaan maksettu paljon rahaa ja kasa parhaita turkiksia päälle. 
  - Käyttekös polvillenne ja tunnustatte eläneenne väärässä uskossa, mitä? 
  - Korkea ruotzin pappi, me polvistumme ikonin edessä ja tsasounassa. Teille emme mitään mahda, mutta pyydän kaikkien pyhien kautta, ettette pakota meitä sellaiseen, mitä emme ymmärrä. 

Ikoni ei kenties ole elämää suurempi dekkari, mutta se toimi kyllä rentouttavana väsyneen illan piristäjänä. Lisäksi se on melko ohut, joten sen lukaisi kevyesti yhdessä illassa. Ikoneihin liittyvä historialla höystetty mysteeri on kiinnostavaa luettavaa.

Pariin otteeseen Marja-Sisko Aalto myös kuvaa humoristisesti savolaisia:

Annette Savolainen pidätti hengitystään ja sulki silmänsä. Olihan hän itsekin savolainen sukunimeään myöten, mutta jälleen kerran häntä hermostutti puhetapa, jossa kierreltiin ja kaarreltiin asian ympärillä sanomatta juuri sitä, mikä eniten kiinnosti. Nytkin piti lypsämällä lypsää, että sai jotakin järkevää esiin. 

Icasos 2016 
203 sivua 
Kansi: Arttu Häyhä 

Kirjasta muualla:

Kirsin kirjanurkka
Joukon Taideblogi
Kirjaviidakko