Johanna Hulkko: Vähäisiä tyyppivikoja

Saabisti kun olen, ilahduin kuullessani tästä uudesta Saab-romaanista. Antoisa lukuelämys se olikin, niin autojen puolesta kuin muutenkin. Vähäisiä tyyppivikoja kertoo nimittäin paljosta muustakin, joten muidenkin kuin autoista kiinnostuneiden kannattaa ottaa Hulkon romaani luettavakseen.

Kirjan päähenkilö, 42-vuotias Mika, on perheenisä ja aviomies. Perheen ja työn lisäksi tärkeä osa hänen elämäänsä ovat Saabit. Niitä heillä on jo kaksi, mutta kolmas olisi aivan välttämättä ostettava, Mikan mielestä nimittäin. Mutta kuinka hän saa tämän perusteltua vaimolleen eli Rouvalle?

Saabeja on Mikalla ollut ennenkin, ja hän tekeekin elämänsä autoista jopa listan:

Se oli komeaa katsottavaa. Lista sopisi hyvin ansioluetteloon kuvaamaan luonnettani. Viesti oli selvä: uskollinen ja vakaa kuin Saab vaikeimmallakin talvikelillä. 

Mutta ovatko Mikan Saabit uskollisia ja vakaita, entä hän itse? Pulmia on nimittäin odotettavissa sekä auto- että naisrintamalla. Näistä Hulkko kertoo huumorin pilke silmäkulmassa, mutta vaikka kirja on kevyttä ja helppoa luettavaa, tarinassa on myös kipeitä sävyjä. Välillä tuntuu suorastaan traagiselta. Vähäisiä tyyppivikoja on lopulta yllättävän syvällinenkin katsaus nelikymppisen isän ja aviomiehen elämään ja sielunmaisemaan. Kepeällä huumorilla höystettynä kuitenkin.

Mika on tullut elämässään siihen vaiheeseen, jossa kaikki tuntuu olevan samaa vanhan ja tutun pyöritystä. Onko kuolema ainoa uusi asia, joka vielä on odotettavissa? Kaikki muuko jatkuu hautaan asti samanlaisena?

Näissä mietteissä Mika tapaa kuntosalilla Titan, joka on kaunis, ystävällinen ja ymmärtäväinen myös autoasioissa. Ensin Mika pelästyy ja yrittää pysytellä kaukana Titasta, mutta jaksaako hän loputtomiin vastustaa kiusausta? Varsinkin kun kotona on jatkuvaa vääntöä rahasta ja Mikan kommelluksista saabisminsa syövereissä.

Kun oma elämä on umpisolmussa, pakopaikan tarjoaa netin livelähetys virolaiselta merikotkan pesältä. Mutta onko sekään todellista pakoa, kun kotkaperheen elämä herättää ajatuksia omasta perhe-elämästä ja omasta huonoudesta? Mika toteaakin:

Elämä on sietämättömän painokasta, kun kaikki mitä sanot tai teet, muuttuu vertauskuvaksi. Ei voi katsoa edes merikotkaa virolaisessa kevätsateessa ilman, että siitä syntyy äitiyden, huonon isyyden ja nykyaikaisen suomalaisen avioliiton kirpeä kuva. 

Lopulta Mikan on ratkaistava mitä hän aikoo tehdä elämänsä kanssa. Pysyäkö vanhassa tutussa elämässä oman perheen kanssa vai jättääkö kaikki ja lähteä kohti uutta? Sekin selviää, miten Mikan uusimman Saabin kanssa lopulta käy, hyvin vai huonosti.

Kirjailijalla on omakohtaista kokemusta useista erilaisista Saabeista sekä niiden vähäisistä tyyppivioista. Kirjan alussa kerrotaan hänen ajaneen poliisiautoa lukuun ottamatta jokaisella romaanissa mainituista Saabeista.

Vähäisiä tyyppivikoja osoittautui hauskuuden ohella myös hienoksi ja syvälliseksi ihmismielen kuvaukseksi. Kaiken lisäksi sen jaksoi lukea, vaikka romaanien lukeminen on jäänyt minulla vähiin viime aikoina. Hulkon romaani oli sopivan ohut ja kevyt luettava, ja kiinnostus säilyi ensimmäisiltä riveiltä loppuun asti. Edes tällaista lukujumia potevaa väsynyttä lukijaa ei nyt väsyttänyt. Suosittelen lämpimästi!

Atena Kustannus Oy 2020 
207 sivua 

Kirjasta ovat bloganneet myös

Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Sanapari

Meidänkin pihassamme oli parhaimmillaan kolme Saabia, ysisatasia kaikki. Yksi niistä palvelee edelleen vakaasti ja uskollisesti, kuten kunnon Saabilta odottaa sopii. Tänä vuonna sillä on ikää juhlalliset 30 vuotta.