Kirja kertoo Altti Viljasen syntyneen heinäkuussa 1930, pian tulee siis 90 vuotta täyteen. Uskoon hän tuli vuonna 1948. Kun Heikki Lahti kysyi Altilta, tulevalta lankomieheltään, eikö hänkin haluaisi antaa elämäänsä Herralle, Altti vastasi epäillen, ettei hänellä ole minkäänlaista vetoa. Hän odotti jotain voimakasta tunnetta voidakseen tulla uskoon. Minusta Heikki Lahti vastasi hänelle silloin hienosti:
- Vaikka kylmänä, kuolleena ja halutonnakin sä voit tulla Jeesuksen tykö.
Ja niin Heikki Lahti sai rukoilla Altin puolesta - ja tulihan niitä tunteitakin sen jälkeen.
Altti avioitui sitten Helyn kanssa ja he lähtivät yhdessä lähetystyöhön. Ensin lähetyslaiva Ebeneserillä Ceylonille ja Intiaan, myöhemmin sitten Uruguayhin. Ensimmäistä kertaa lähdettäessä ongelmia oli paljon: silloin ei muun muassa ollut vielä edes tietoa lähettäjäseurakunnasta ja rahoituksesta.
Jumala alkoi kuitenkin hoitaa asioita. Vielä tänä päivänäkin on mahdoton ymmärtää, miten kaikki järjestyikään Hänen suunnitelmissaan.
Jo lähdön yhteydessä ja monesti myöhemminkin Viljaset saivat kokea Jumalan ihmeellistä huolenpitoa ja rukousvastauksia taloudellisesti tiukoissa tilanteissa ja muissa käytännön asioissa. Näistä ja muista Jumalan teoista on rohkaisevaa lukea.
Laivaelämä Ebeneserillä kuulostaa tutulta luettuani keväällä kirjan Lähetyslaiva Logos. Ihmissuhdeongelmilta ja pinnan kiristymisiltä ei voine välttyä noin tiiviissä ja suljetussa yhteisössä.
Ceylonilla jouduttiin tottumaan aivan uudenlaiseen kulttuuriin ja elämänmenoon. Oli varkaita ja kerjäläisiä. Majan katosta saattoi luikerrella vaarallinen käärme, eikä villielefanttien hyökkäyksen kohteeksi kannattanut joutua.
Myös Intiassa laivalaiset vaikuttivat, mutta minulta meni vähän ohi, oleskelivatko he sielläkin pitempään vai millainen vierailu se oli. Joka tapauksessa molempiin maihin liittyen Viljanen kertoo aika karmivia esimerkkejä paikallisesta uskonnollisuudesta, niin ihanana kuin se Suomessa halutaankin nähdä. Esimerkiksi Intiassa ihmiset saattoivat heittäytyä puisten vankkureitten alle, joiden päällä oli suuria Buddhan kuvia. Niin kuolemalla he saisivat tulevassa elämässä paremman osan. Kuulemma eräs seitsenvuotias tyttökin oli valinnut tuollaisen kuoleman, ja omaisille se oli ihan ok.
Päällimmäiseksi minulle jäi kuitenkin kirjasta mieleen Uruguay, jossa Viljaset tietysti olivatkin paljon kauemman. Oli kiinnostavaa lukea, millaista heidän elämänsä ja työnsä oli tuossa Etelä-Amerikan maassa. Tutuiksi tulivat sikäläinen vahva katolisuus ja toisaalta myös hyvin vahva noituuden ja spiritismin harjoittaminen. Mutta jopa eräs Uruguayn kuuluisimmista noidista halusi lopulta tulla uskoon, ja hänen vanavedessään tuli monia muita.
Tapahtui myös sairaiden paranemisia. Eräs nainen oli niin vakavasti sairas, että hänelle pidettiin jo ruumiinvalvojaisia, vaikka hän ei edes ollut vielä täysin kuollut. Mutta melkein kuitenkin. Hän parani niin ihmeellisesti, että kymmeniä ihmisiä tuli sen seurauksena uskoon.
Tietenkin lähetystyössä on myös paljon vaikeuksia. Lisäksi Uruguayssa Viljaset joutuivat elämään läpi sisällissodan ja sotilasdiktatuurin ajan. Mutta päällimmäiseksi tästä kirjasta jää mieleen, miten monella tavalla Jumala toimi, vaikutti, auttoi, johdatti, piti huolta ja vei työtä eteenpäin. Todella rohkaiseva kirja!
- Joskus katselin tuota jo muutamasatapäiseksi kasvanutta seurakuntaa puhujan paikalta, muistelee Altti. - Näin kuinka he onnellisina kiittivät Herraa pelastuksesta. Samalla muistin ne väsymyksen, masennuksen ja yksinäisten taistelujen hetket, joita kutsumukseni etsimisen kamppailuissa koin, aina sieltä Siikaisten metsistä saakka. En voinut kuin itkeä hillittömästi. Jo niissä yksinäisten taistelujen hetkissä Herra näki kaikkiviisaudessaan nämä suuret ja ihanat voiton hetket. Voittoihin ja juhlahetkiin ei ole oikoteitä, ei ainakaan Jumalan palveluksessa.
Jos nimitys apostoli kirjan nimessä kuulostaa jonkun mielestä mahtipontiselta, sitä selventänevät kirjassa lainatut saarnaaja Taisto Toivolan sanat: "Altti on todellinen 'apostoli', jolla on selkeä näky evankelioimistyön kansallistamisesta ja seurakuntien syntymisestä Raamatullisen mallin mukaisesti."
Aika Oy 1997
306 sivua
Kannen ulkoasu: Aulis Lehikoinen
Kun nyt näin tämän juttusi aiheen, piti ruveta heti yhtä kirjaa ruveta etsimään. Etsin ensin kirjahyllystä,pahvilaatikoista, varastosta, leikkimökissä olevista laatikoistA, ja takaisin sisälle kirjahyllyn ääreen, siinähän se oli kumminkin, hyllyllä jota en ollut noteerannut: Seurakunnan tie, Jerusalemista Satakuntaan/Taisto Vahtera/ 1990. Siinä on satakuntalaisista seurakunnista selvitystä, niiden alkuvaiheista ja siitä eteenpäin.
VastaaPoistaPomarkun kohdalla on otsikko: "Seurakunta syttyy" ja siitä: "Veikko Jääskeläinen tuli Pomarkkuun 1948 ja hänen toimintansa kautta syntyi pitäjässä laaja herätys. Se kosketti voimakkaasti myös kirkonkylää. Muun muassa apteekkari Wirtasen perheestä tulivat useimmat uskoon. Perheen lapset Esa ja Hely sekä Helyn puoliso Altti Viljanen..." Helyn veli Esakin oli sittemmin perheineen lähetystyössä. Ja Esan ja Helyn sisar Kaija omalla kustannuksellaan. Ja Viljasten jälkipolvia on lähetystyössä myös ollut.
Altin, tai oikeastaan hänen poikansa perheestä löysin netistä jutun, jossa oli Altin ja Helyn perheestäkin vähän. Heillä oli mm. kaksostytöt, joista toinen menehtyi auto-onnettomuudessa lapsena. Tähän minulla liittyy lapsuudesta eräs muisto. Äitini oli tutustunut erääseen heidän sukulaisensa ja olimme hänen mökillään. Siellä oli tyttö, jonka kanssa leikin ja uin. Jossain vaiheessa hän sanoi kaksossiskonsa kuolleen. Jälkeenpäin, vasta aikuisena, tajusin, että se oli silloin ollut aika tuore suru. Mutta en sitä silloin lapsena niin käsittänyt.
Tässä löytämäni juttu: http://80.246.156.34/arkisto/2008/32/files/assets/basic-html/page22.html
Sinullahan on kiinnostava kirja, varsinkin kun olet itse Satakunnasta kotoisin. Tässä Altin elämäntarinassa kerrotaan vain, että Siikaisten seudulla oli syntynyt voimakasta hengellistä liikehdintää, ja sitten Altti tuli uskoon tilaisuudessa, jossa puhuivat Tarmo Pohjola ja Heikki Lahti. En muista mainitaanko tuo Jääskeläinen jossain.
PoistaSiitä pikkutytön kuolemasta kerrotaan tässä kirjassa. Vaikka se oli hirveä tapaus, siihen liittyi ihmeellisiä asioita, kuten se miten se tyttö aivan kuin aavisti kuolemansa ja valmistautui siihen. Ja Altti kertoo heidän ihmetelleen, miten he saivat kohdata Herraa ja heitä oli niin viety taivaallisiin juuri ennen sitä. Heitä vahvistettiin tulevaa surua varten. Ajatella että sinä tapasit lapsena sen kaksossiskon. Kiitos linkistä!
Se oli sellainen mieleen jäänyt kohtaaminen lapsena kumminkin, vaikka ihan tavallista lasten touhua ennestään toisilleen tuntemattomien kesken se oli. En ole häntä muistaakseni sen jälkeen tavannut, mutta olin minäkin hänen mieleensä jäänyt, koska tässä joku vuosi sitten hän oli ollut käynyt Pomarkussa ja oli äitiäni pyytänyt sanomaan terveisiä minulle:)
PoistaEtsin muuten siitä kirjasta nyt Siikaisten kohdan, ja siinä oli mm. että Viljasen sisarukset Altti ja siskonsa Pirkko tulivat uskoon. Ne Siikaisten ja Pomarkun sivukylät on samoilla suunnilla, jotta siellä ihmisiä tunnetaan yli kuntarajojen. Kalervo Pakkalakin mainitaan samoissa yhteyksissä ja hän oli Pomarkun helluntaiseurakunnan paimenena monta vuotta.
Sepä mukavaa, että sinäkin olit jäänyt sen tytön mieleen. Joskus voi joku satunnainen kohtaaminenkin jäädä mieleen jopa lapsuudesta asti.
PoistaAltti oli täällä Turun hellareissa pastorina aikoinaan,hänen pojat mikko ja markku kolmaskin vielä niin tekevät lähetystyötä parhaillaan, mikko ja markku on laulanut äänitteen, Altin vaimo kuoli kauan sitten, Altti viettää vanhuuden päiviä uuden aviopuolison kanssa. Taisto toivola oli myös pastori täällä, nyt jo eläkkeellä ollut kauan, Taiston veli on mulle tuttu, samoin Toivo.p. on tuttu täältä, niinkuin Heikki lahtikin, joka oli täällä pastorina ennen muita.
VastaaPoistakirjaa en ole lukenut, kun olen kuullut heiltä paljon kertomusta lähetystyöstä.
Kiva kun Viljaset ovat sinulle tuttuja. Itse asuin nuorena vähän aikaa Vammalassa, ja sieltä jäivät mieleen Irmeli ja Ilpo Viljanen. Altin puheita olen joskus kuullut jossain juhlilla. Vaikka oletkin kuullut paljon näistä asioista, saattaisihan kirjassakin vielä jotain uutta olla?
Poista