Teuvo V. Riikonen: Juhannusjuna - 13 tuntia Helsingistä Rovaniemelle

Juhannuksena 2012 Valtion Rautatiet, Yleisradio ja keskieurooppalainen kulttuurikanava Arte toteuttivat juhannusjunan, johon valtavasta hakijamäärästä valittiin mukaan 32 henkilöä, yhtenä heistä Teuvo V. Riikonen. Juna lähti matkaan Helsingistä juhannusaattoiltana ja oli perillä Rovaniemellä juhannuspäivän aamuna eli matkaa tehtiin yöttömässä yössä. Kansa sai seurata matkan etenemistä suorana televisiosta. Junassa ja asemilla oli tarjolla monenlaista ohjelmaa ja karnevaalitunnelmaa.

Eräälle mukaan valitulle pariskunnalle juhannus on "hankala juhla, koska silloin ajetaan keskelle ei-mitään eikä päästä kolmeen päivään pois". Heille ja muille mukaan lähteneille tällainen junamatka taisikin olla hyvä vaihtoehto. Itse puolestani olen ilmeisesti melko tyypillinen suomalainen, jonka mielestä paras juhannus toteutuu juuri siellä keskellä ei-mitään luonnon rauhassa. Mietinkin, mahtaisinko päästä juhannusfiiliksiin tällaisen kirjan äärellä, mutta kyllä tämä toimi, joten voin suositella muillekin juhannuslukemista kaipaaville!

Takakannen lupaus pitää paikkansa:

On kuin lukija saisi istua mukana aistimassa ikiaikaista rautatieromantiikkaa ja yöttömän yön taikaa.

Juhannusjunaan haettiin yllytyshulluja, ja monenlaisia persoonallisuuksia siellä olikin mukana. En tiedä miten minulla jo muisti pätkii yön yli nukuttuani (luin siis suurimman osan kirjasta eilen), mutta kai univelat ja helle ovat tehneet tehtävänsä. Mieleeni jäi päällimmäiseksi ihastuttava pariskunta, joilla kuului olevan kotonaan kokonainen nallepataljoona, yli 700 nallea, ja matkoillaankin heillä on aina yksi nalle mukana. Oli myös esimerkiksi junabongari, joka on matkustanut junilla niin paljon, että "Suomen rataverkossa ei ole monta sellaista osuutta, jolla Ari ei olisi matkustanut. Matkoillaan Ari on merkinnyt muistiin vaunujen numeroita ja junien kohtaamisia. Hän on myös kirjoitellut runoja, ja kirjasto on hänelle pyhä paikka." 

Eräällä junan matkustajista oli oma junaratakin, muistaakseni Tankavaarassa. Teuvo V. Riikonen itse on ajellut junilla paljon jo lapsena, koska hänen äitinsä työskenteli VR:llä, ja poika sai 18-vuotiaaksi asti ilmaiset junaliput. Riikosen juhannusjunaan pääsyn takasi varmasti se, että hän on yhdeltä ammatiltaan kirjailija ja lupasi kirjoittaa matkasta tämän kirjan.

Junassa on myös monia julkisuuden henkilöitä. Esimerkiksi Ella Kanninen juontamassa, Iiro Rantala musiikissa ja Jaakko Kolmonen tekemässä rakkaushaukea.

Asemilla vilisee kansaa enemmän tai vähemmän, ja ohjelmaa on moneen lähtöön. Jollain asemalla ihmiset saunovat ja menevät saunasta kylpypaljuun, jossain esitetään burleskia, lavatansseja taisi myös olla, selvähän se, kun juhannusta kerran vietetään. Useimmilla asemilla juna pysähtyy vain muutaman minuutin, joten matkalaiset näkevät näistä kansanjuhlista vain pieniä väläyksiä. Muutama puolen tunnin pysähdyskin onneksi on.

Kaikilla pienillä asemillahan juna ei edes pysähdy, mutta esimerkiksi Limingassa "meitä tervehtivät pyjama-asuiset liminkalaiset meluvalleilla seisten. Toisella puolella rataa puolestaan meitä tervehti paikallinen shamaani." 

Kiinnostava meininki on myös Kemissä:

Kemin asemalla meitä on vastaanottamassa maailman suurin pappamopokerho Los Dementitos. Meteliä täydentää vielä vanhojen traktoreiden kokoontumisajot.

Kirja ei kerro pelkästä matkasta, vaan lisäksi Riikonen on ripotellut sinne tänne omia ja toisten juna- ja juhannusmuistoja. Kirjallisuusihmistä hemmotellaan, koska pitkin matkaa Riikonen jakaa otteita Juhani Ahon, Mika Waltarin, Agatha Christien ja Rosa Liksomin juna-aiheisista kirjoista. Tämä on todellista herkkua. Nautin noista teksteistä. Kauan olenkin aikonut lukea uudestaan Rosa Liksomin romaanin Hytti nro 6, ja myös Mika Waltarin Yksinäisen miehen junamatka on ehdottomasti luettava joskus (sitä en ole ennen lukenut, mutta rakastan kyllä Waltaria). Juhani Ahon Rautatie blogistani löytyykin.

Kirjan lopussa käy ilmi, että Rosa Liksom on myös ollut mukana juhannusjunassa. Hän kertoo yhden todella koomisen juhannusmuistonsa Ranskasta. Nuo kirjassa kerrotut juhannusmuistot saivat minut muistelemaan omiakin juhannuksiani, ja totesin, että kyllä juhannuksena on ehtinyt tapahtua monenlaista niin hyvässä kuin pahassa. Tärkein juhannusmuisto liittyy juhannusaattoon 2009, jolloin tapasin pitkästä aikaa vanhan tuttuni, jonka kanssa sitten alettiin seurustella ja joka on nyt puolisoni. Siitä juhannusaatosta tulee ylihuomenna kuluneeksi 11 vuotta.

Siitä junamatkan juhannustunnelmasta jotain voi kertoa vaikka tämä ote:

Junan ikkunasta näkyvä yksinäinen lato on kuin maiseman keskipiste. Jonna (Pirttijoki) laulaa paljain jaloin kauniissa sinivalkoisessa kesämekossaan Scandinavian Music Groupin kappaletta "muistatko miltä tuntuu juopua kesäyönä hölmöstä rakkaudesta..." 

Tuokiokuva juhannusjunan tunnelmasta on myös tässä:

Joku mies tulee kertomaan, että hän toi junaan pihlajankukkia, syreenejä ja tuomen kukkia. "Oikein hyvä tuoksu." 
  Nuoret muusikot laulavat kitaran säestyksellä sydämestä, joka on kylmennyt. Kiertävä kamera saa ihmiset vilkuttamaan pidättyvästi. Nuoret jammailevat. Hanuria soittava tyttö saa mustavalkoisen villakoiran säikähtämään ja ottamaan taka-askeleita. Koiran emäntä rauhoittelee koiraa. 

Myös humalaisia juhannusyössä tietysti tavataan. Jollain asemalla pari humalaista päättää hyökätä kameraa kohti.

Kirjassa on lisäksi poimintoja Seppo Zetterbergin kirjoittamasta VR:n 150-vuotishistoriasta ja matkalla mukana olleen Ziggy Huldenin mustavalkoisia valokuvia.

Väylä 2013 
144 sivua 
Kuvat: Ziggy Hulden 
Ulkoasu: Jarmo Turunen