Jamie Zeppa: Ylitse taivaan ja maan

Kanadalainen Jamie Zeppa oli ylisuojelevien isovanhempien kasvattama eikä ollut päässyt juuri matkustelemaan. Opiskeluaikana kaikki tuttu ja turvallinen alkoi tuntua hänestä kovin pieneltä ja ahtaalta. Niinpä hän lähti helmikuussa 1989 kahdeksi vuodeksi opettajaksi Bhutaniin kanadalaisen järjestön kautta. Tässä huikeassa kirjassa hän kertoo noista vuosista ulkomaailmalle niin tuntemattomassa Bhutanissa, jonne turistejakin päästettiin vain rajoitetusti.

Olot Bhutanissa olivat alkeelliset: moniin paikkoihin ei ollut edes tietä. Opettajat saattoivat joutua työskentelemään kylissä, joista oli monen tunnin tai jopa monen päivän kävelymatka lähimmälle tielle. Syrjäiseen kylään joutui myös Jamie - vaikka se oli sentään sivutien varrella - eikä kulttuurishokki olisi voinut olla rajumpi. Asunto oli kolkko, katosta saattoi sataa sisään, hanasta ei tullut vettä, kyläläiset säälivät yksinäisenä pitämäänsä opettajaa eivätkä antaneet hänen olla yksin, vaikka juuri sitä hän olisi monesti kaivannut. Kielen ja kulttuurin ymmärtäminen teetti töitä. Aluksi Jamie söi pelkkiä keksejä, koska pelkäsi sekä paikallista ruokaa että petrolikeitintä. Kyläreissulla toisen länsimaisen opettajan luona rotat juoksivat yöllä ympäri asuntoa.

Jamie Zeppa kuvaa monia järkytyksen hetkiään humoristisesti, esimerkiksi juuri niitä rottia:

Makaan siinä ja toivon, että uni tulee ennen rottia, mutta ei se tule. Eikä Janen talossa ole pelkästään rottia vaan rottien olympialaiset. Kuulen miten ne kirivät pitkin lattiaa, hyppivät hyllyltä hyllylle ja heittävät kuperkeikkaa patojen ja lautasten päällä. Rottayleisö kannustaa niitä katsomosta. Jokin esine kaatuu niin että rysähtää, ja yleisö villiintyy. Minä nousen istumaan ja haukon henkeä säikähdyksestä. 
  "Ne kaatavat sen saman purkin joka yö", Jane huutaa viereisestä huoneesta. 

Aluksi Jamie halusi vain päästä äkkiä pois tuosta kauheasta maasta. Bhutanin luonto on kuitenkin valtavan kaunis, eikä mennyt monta kuukautta, kun hän oli jo rakastunut myös maan asukkaisiin ja koko paikalliseen elämänmenoon. Hän ei enää kestänyt ajatusta, että täältä pitäisi joskus palata Kanadaan.

Jamie Zeppan ensimmäinen työpaikka oli syrjäkylän alakoulu; myöhemmin hän pääsi opettamaan peräti yliopistoon. Molemmista opinahjoista hän kertoo kiinnostavasti ja monesti myös hyvin humoristisesti. Varsinkin opettajia kiinnostaa varmasti lukea, millaista koulunkäynti on bhutanilaisittain - tai opetustyö Bhutanissa länsimaisen opettajan silmin.

Jo Bhutaniin matkustaessaan Jamie Zeppa oli kiinnostunut buddhalaisuudesta, ja hän kääntyikin maassa ollessaan buddhalaiseksi. Hän myös rakastui bhutanilaiseen mieheen.

Kirja on todella kiinnostava kuvaus tuntemattomasta maasta nimeltä Bhutan. Se sisältää paljon upeaa luonnon ja ympäristön kuvausta. Zeppa kertoo myös paljon bhutanilaisista ihmisistä sekä heidän kulttuuristaan, tavoistaan ja ajattelustaan.

Kun Zeppa vieraili lomalla Kanadassa, hän stressaantui länsimaisesta tavarapaljoudesta, kiireestä ja kaaoksesta. Hän ihmetteli, kun ihmiset sanoivat, että olivat onnekkaita saatuaan syntyä Kanadaan, ja kuitenkin he valittivat jatkuvasti kaikesta mahdollisesta. Tuosta lukiessani en voinut olla ajattelematta erästä nimeltä mainitsematonta maata, joka on taas valittu "maailman onnellisimmaksi maaksi", mutta juuri sitä valitusta täälläkin kyllä kuulee...

Maailma tuntuu pienemmältä, kun matkaan transit-hallien ja turvatarkastuspisteiden kautta Torontosta Intiaan ja edelleen takaisin Bhutanin syviin, metsäisiin laaksoihin. Täällä ovat vuoret, jotka kohoavat yhä taivasta kohti valkeassa talviasussaan, Thimphun rauhalliset kadut, hiljaiset pellot ja metsät, rukousliput, jotka liehuvat auringonpaisteessa männyiltä tuoksuvassa tuulessa, ja kuivatut chilit, jotka riippuvat naruissa savesta ja puusta rakennettujen talojen räystäiden alla, täällä ovat pärekatot, joiden päällä on painoina joesta tuotuja valkoisia kiviä, täällä ovat heinäsuovat, paimenet ja raakkuvat varikset, täällä minä olen, kotona jälleen, kotona. 

Kuten Jamie Zeppa, myös minut kasvatettiin pienissä ympyröissä, ja minustakin tuli se levoton sielu, joka olisi voinut vain reppureissata ympäri maailmaa, varsinkin juuri silloin 2000-luvun alussa, kun Ylitse taivaan ja maan ilmestyi suomeksi. Luinkin sen silloin suurella nautinnolla. Nyt olin jo kauan aikonut ottaa lukuelämyksen uusiksi, ja yhtä nautinnollista se oli tälläkin kertaa.

Suosittelenkin Zeppan teosta lämpimästi kaikille kirjallisten maailmanmatkojen ystäville!

Kustannusosakeyhtiö Tammi 2000 
399 sivua 
Alkuteos Beyond the Sky and the Earth 1999 
Suomentanut Sari Karhulahti 
Päällyksen kuva: Stone 
Päällyksen suunnittelu: Tuija Kuusela 

Kirjasta ovat bloganneet myös

Kattona taivas
Lukublogi
Lukupiiri Rinkelin blogi