keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Åsa Molin: Sydämen täyskäännös - Kirja toivosta

Ruotsalainen Åsa Molin koki sydämen täyskäännöksen työskennellessään muutaman viikon vapaaehtoisena Äiti Teresan Nirmal Hriday -kodissa Kalkutassa. Sinne tuotiin ihmisiä, jotka olivat jo niin toivottomassa tilassa, että tulisivat kuolemaan. Kaiken sen toivottomuuden keskellä, ja vaikka oma työpanos maailman kärsivien hyväksi oli kuin pisara meressä, Åsa Molin sai kuitenkin toivoa ja rohkeutta, uskoa siihen, että on mahdollista tehdä jotain.

Hän pohtii kirjassaan sitä, miten sama maailma voikin näyttää niin erilaiselta riippuen siitä, katsommeko sitä toivon vai toivottomuuden silmin. Olosuhteet voivat olla samat, mutta asenteemme on eri, ja se muuttaa kaiken.

Sydämen täyskäännös pohtii kärsimystä ja toivoa sekä henkilökohtaisen elämämme että maailman tilanteen kannalta. Molin kirjoittaa, että toisaalta toivo on vaarallista ja pelottavaa, ja siksi moni valitseekin mieluummin kyynisyyden. Onhan olemassa paljon sellaista toivoa, joka johtaa vain pettymyksiin. Sellainen toivo osoittautuu pelkäksi toiveajatteluksi. Eikä aina voi etukäteen tietää, kannattaako toivoa vai ei.

Kristillinen toivo ei tarkoitakaan sitä, että kaikki ongelmat katoaisivat ja kaikkiin rukouksiin tulisi aina haluamamme vastaus. Åsa Molinin mieleen oli jäänyt lähtemättömästi eräs Peter Halldorfin raamattutunti, jolla tämä sanoi: "Vaikka en saisi enää yhtäkään rukousvastausta koko elämäni aikana, uskoisin yhä edelleen Jumalaan."

Molin kirjoittaa:

Asian voi ilmaista myös siten, että on eri asia toivoa jotakin ja panna toivonsa johonkin. Eräs mies, jonka vaimo oli sairaana, kirjoitti: Toivomme, että syöpä katoaisi, mutta panemme toivomme Jumalaan, kuinka käyneekin

Kirja kertoo kuitenkin myös "houkan toivosta", josta Raamatussa on lukuisia esimerkkejä. Raamattu on täynnä kylähulluja ja antisankareita, jotka saivat Jumalalta lupauksen jostain mahdottomasta asiasta ja toivoivat, vaikka ei toivoa ollut. Kuten esimerkiksi Nooa, joka alkoi rakentaa arkkia, vaikka vedenpaisumuksesta ei ollut tietoakaan.

Ja kyllä myös hyviä asioita tapahtuu, rukouksiin vastataan ja ihmeitäkin voi tapahtua.

Heprealaiskirjeen yhdennessätoista luvussa sanotaan: "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä." Ja paras muunnelmani tästä kuuluu näin: Toivominen on uskomista huolimatta kaikesta, mikä todistaa päinvastaista, ja sitten sen näkemistä, miten todisteet muuttuvat. 

 Tässä jännitteessä me elämme: toivon ja toivottomuuden, toivomisen ja mahdollisten pettymysten välimaastossa. Åsa Molin on itsekin kokenut tämän. Hän ja hänen miehensä ovat kärsineet lapsettomuudesta, ja joka kuukausi toivo kuoli ja heräsi uudestaan, kuoli ja heräsi uudestaan - joskin se heräsi henkiin aina pienempänä ja pelokkaampana kuin edellisellä kerralla. Myös adoptioprosessissa tuli mutkia matkaan. Aivan kirjan lopussa Molin paljastaa, miten asiassa lopulta kävi.

Parissa luvussa Molin käsittelee myös kuolemaa, taivasta ja taivastoivoa. Koskettavasti hän kertoo amerikkalaisesta Lisa Beamerista, jonka mies kuoli syyskuun 11. päivän terrori-iskujen uhrina lennolla 93. Lisa päätti valita toivon, koska kuolema ei ole loppu, vaan vasta alku. Hän kertoo:

Pelko johtuu tunteesta, ettei hallitse tilannetta, ja syyskuun 11. päivä voi tosiaan opettaa meille, ettemme hallitse asioita ja juttuja. Vaikka Todd ja minä olimmekin suunnitelleet elämäämme valtavan järjestelmällisesti, emme pystyneet päättämään kaikesta. Toivo syntyykin siitä, että tiedämme, kenellä on ohjat käsissään. Toivo syntyy siitä, että tiedämme, että meillä on mahtava, rakastava Jumala, joka hallitsee kaikkea elämässämme. 

Alaviitteestä käy ilmi, että Lisa Beamer on kirjoittanut kirjan Let's Roll (Tyndale 2002). Tämä vinkiksi, jos joku on kiinnostunut.

Åsa Molin toteaa, että kristillinen toivo ei ole todellisuuden pakenemista toiveajatteluun, vaan toivon väri voi olla harmaa: se antaa meille voimaa myös kestää arjen vaikeuksia ja kantaa ristiämme, mikä ikinä se onkin. Lopullisesti ongelmat ratkeavat taivaassa.

Molin toteaa myös, ettei ole olemassa mitään taikasanoja tai jumalallista kaavaa, joka saisi toivon syntymään:

Joka kerta, kun toivo herää, se on ihme. Sinne, missä juuri äsken vallitsi joulukuinen pimeys, on syttynyt pieni tähti. 
  --- 
  Joskus tilanne on edelleen yhtä vakava, surullinen tai tukala, mutta silti kaikki näyttää ihan toisenlaiselta, koska toivo on alkanut loistaa keskellä surkeutta. 

Hieno ja syvällinen kirja, joka valottaa toivoa monesta eri näkökulmasta. Suosittelen!

Päivä Oy 2008 
236 sivua 
Alkuteos: Och hjärtat vänder sig om 
Suomentanut Marja Sevón 
Kansi: AD Studio Oy 

Kirjasta ovat bloganneet myös

Kaikkea kirjasta
Reijo Telaranta 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti