Todennäköisesti selkä ei kyllä kiitä tästä, mutta lusitaan seuraukset sitten jälkeenpäin...
Sain tällä viikolla kirjastosta varaamani Malala Yousafzain uuden kirjan Meidän oli paettava - Minun ja pakolaistyttöjen tarinoita. Sen innostamana sain vihdoin luettua tämän hänen esikoisteoksensa Minä olen Malala - Koulutyttö jonka Taliban yritti vaientaa. Kirja on odottanut lukuvuoroon pääsemistään hyllyssäni vuosien ajan. Nyt kun olen lukenut tämän, on kiva jatkaa Malalan uuden kirjan merkeissä.
Malala, josta tuli vuonna 2014 kaikkien aikojen nuorin Nobelin rauhanpalkinnon saaja, syntyi Pakistaniin kuuluvassa Swatin laaksossa muistaakseni vuonna 1997. Hänen perheensä kuului Yousafzai-nimiseen pataaniheimoon, ja hänen varhaislapsuudessaan Swatin laakso oli ihana ja turvallinen paikka. Vaikka talibanit riehuivat Afganistanissa, Pakistanissa heitä ei tarvinnut pelätä.
Malalalla oli ihana isä, joka iloitsi hänen syntymästään, vaikka hän olikin tyttö, kun yleensä vain poikien syntymää tavattiin juhlia. Malalan isä oli myös aktiivinen koulutuksen puolestapuhuja, joka perusti itsekin koulun ja kampanjoi sen puolesta, että tytötkin saisivat käydä koulua. Niinpä Malalakin kävi koulua ja nautti siitä.
Kun Taliban sitten tuli myös Swatiin ja alkoi tehdä hirmutekojaan siellä, sekä isä että tytär olivat aktiivisia tyttöjen koulutuksen puolestapuhujia. Taliban tahtoi kieltää kaiken normaaliin elämään kuuluvan: CD:t, DVD:t, tanssin, musiikin, elokuvat - ja tietysti myös tyttöjen koulunkäynnin. He räjäyttivät satoja kouluja, pieksivät ihmisiä julkisesti, tappoivat ihmisiä mitä oudoimmista "rikoksista" syytettyinä ja veivät ruumiit torille kaikkien nähtäväksi. Swatilaisten elämä muuttui pelottavaksi.
Malala perheineen - ja koko heidän kaupunkinsa - joutui jo kerran lähtemään maan sisäisiksi pakolaisiksi. Kun he saivat palata kotiin, kaupunki oli pahoin tuhoutunut talibanien ja armeijan välisissä taisteluissa.
Koska Malala oli niin julkisesti kampanjoinut tyttöjen koulunkäynnin puolesta, hän joutui Talibanin hampaisiin. Sekä hänen isäänsä että häntä uhkailtiin, ja lopulta koitti se päivä, 9.10.2012, kun 15-vuotiasta Malalaa ammuttiin päähän koulubussissa. Hänet lennätettiin tajuttomana Britanniaan, jossa hän perheineen elää edelleen ja jatkaa sieltä käsin työtään tyttöjen koulunkäynnin hyväksi.
Aluksi minulla kesti aikansa päästä vauhtiin tämän kirjan lukemisessa, koska se on monin paikoin niin tiiviin asiapitoinen. Mutta kiinnostavaa asiaahan se on, ja kun sitten lopulta pääsin vauhtiin, kirja oli pakko lukea aivan ahmien loppuun. Opin paljon uutta Pakistanista, jonka tilanteesta en ole tiennyt läheskään niin paljon kuin esimerkiksi Afganistanista, josta olen lukenut useita kirjoja (useimmat niistä kylläkin jo ennen blogiaikaani).
Malala kertoo paljon Swatin laaksosta, pataaneista ja heidän kulttuuristaan sekä Pakistanin yhteiskunnallisesta ja poliittisesta tilanteesta. Hän on myös harras muslimi, joten hän kertoo myös islaminuskosta.
Malala on rohkea tyttö, jota voi todella ihailla, ja tähän kirjaan kannattaakin ehdottomasti tutustua, jos aihe tuntuu kiinnostavalta.
"Luin Anna Kareninan ja Jane Austenin romaanien kaltaisia kirjoja ja uskoin isäni sanoja: 'Malala on vapaa kuin taivaan lintu.' Kun kuulin kerrottavan Afganistanin kauheuksista, olin ylpeä swatilaisuudestani. 'Täällä tytöt voivat käydä koulua', minulla oli tapana sanoa. Taliban oli kuitenkin aivan nurkan takana, ja talibanit olivat pataaneja kuten mekin. Minä pidin laaksoa aurinkoisena paikkana enkä nähnyt vuorten takana kerääntyviä pilviä. Isäni sanoi usein: 'Minä suojelen vapauttasi, Malala. Jatka vain unelmointiasi.'"
Kustannusosakeyhtiö Tammi 2015
Korjattu ja täydennetty laitos
Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi v. 2014
Alkuteos I Am Malala. The Girl Who Stood Up for Education and Was Shot by the Taliban (2013)
Suomentanut Jaana Iso-Markku
Tällä kertaa en selän takia jaksa istua pitempään enkä etsiä ja linkittää tähän toisten postauksia kirjasta, mutta etsivä löytää niitä varmasti paljonkin!
Tuo kirja tartteisi lukea, pistän muistiin ,jos kirjastosta löytyisi.Pikaista paranemista sulle, lepohan se on paras lääke muiden lisäksi.Minä aloitan Raamattukoulun, joka kestää syys ja kevät lukukauden, joten nyt minunkin blogini kommentit hiljenee, kun keskityn opiskeluun, ehkäpä jotain tehtävää varten,koska tämä oli selvä johdatus,ja innostuin siitä myös.Hyvää syksyä sinulle ja muistetaan toisiamme, vielä laitan yhden postauksen kuvia, jotka on "pakko"jakaa kaikkien kanssa.
VastaaPoistaTämä on kiinnostava kirja. Kiitos, yritetään parantua pikkuhiljaa. Kiva kuulla, että pääset raamattukouluun, siellä on varmasti mielenkiintoista. Siunausta sinne ja kaikkeen muuhunkin elämääsi!
Poista